Sodankäynti on uskontojen yhteinen musta aukko

Sota on kauhein asia mikä ihmistä voi kohdata maailmassa. Sodan olosuhteissa ihmisestä tulee raakalainen. Vastaavia hirveyksiä ei mikään muu elävä olento pysty tekemään eikä edes suunnittelemaan.

Raamattu kieltää toisen ihmisen tappamisen, lähinnä murhaamisen. Raamattu ei kuitenkaan tuomitse sotaa. Raamattu hyväksyy sotimisen sellaista vihollista vastaan, joka edustaa pahoja voimia.  Koraani ei tuomitse sotimista vääräuskoisia vastaan eikä varsinkaan silloin, kun sotaa käydään  puolustustarkoituksessa.

Yhteistä näille maailman suurimpien uskontojen pyhille  kirjoituksille on hyvien asioiden puolesta tapahtuvan sodankäynnin oikeutus. Yhteistä on myös se, että vihollisen määrittelee ihminen. Hyvän ja pahan rajan vetämisestä ja lopulta sodan aloittamisesta päättää kourallinen ihmisiä.

Sodankäynti itsessään on hyvässäkin tarkoituksessa erittäin raadollista touhua. Sotimaan komennetut tavalliset ihmiset eivät tunne toisiaan. Sodan pahimmassa kurimuksessa toisiaan vastaan taistelevat ihmiset eivät ole koskaan nähneet toisiaan eivätkä tule koskaan näkemäänkään. He eivät ole edes tienneet toistensa olemassaolosta. Heidät on vain määrätty tappamaan toinen toisilleen tuntemattomia ihmisiä. Heidät on vain määrätty olemaan toistensa pahimpia vihollisia ja kamalimpia pahiksia.

Tämä on uskontojen yhteinen musta aukko. Se ei kuulu inhimillisen ymmärtämyksen piiriin. Sen vuoksi sitä ei tarvitse pohtia. Siitä me ihmiset voimme pestä kätemme ja jatkaa sotimista.

Arvot, väkivalta ja rasismi

Suomen on todettu olevan maailman parhaiden maiden joukossa melkein millä hyvänsä tilastolla mitattuna. Aivan niin hyvin asiat eivät kuitenkaan ole. Euroopan unionin laajuisen tutkimuksen mukaan Suomi on naisiin kohdistuvan väkivallan osalta kolmen huonoimman maan joukossa. Tutkimus on tehty neljä vuotta sitten, jolloin turvapaikanhakijoita ei Suomessa pidetty uhkana länsimaisille arvoille. Vierasmaalaisia oli tuolloin vielä kohtuullinen määrä ja väkivallantekijät silloin - kuten tänäkin päivänä - pääosin kantasuomalaisia.

Euroopan mahtimaiden hyvinvointi perustuu siirtomaiden vuosisataiseen hyväksikäyttöön ja nykyäänkin suurelta osin alikehittyneiden maiden hyväksikäyttöön. Eurooppa siis niittää  sitä, mitä on vuosisatojen aikana kylvänyt. Sen sijaan Suomi kuuluu hyväksikäytettäjien häntäpäähän eikä ansaitsisi tulla rangaistuksi muiden maiden pahoista teoista. Oli miten oli, niin joka tapauksessa Suomi puolustaa länsimaisia arvoja vaikka verissäpäin kuten kelpo hakkapeliitat aikoinaan.

Kansainvaellus Eurooppaan on alkanut. Sellaista on tapahtunut ihmiskunnan historiassa useasti aikaisemminkin. Vahvemman oikeudella rakennettujen ihmisarvojen katsotaan jälleen kerran olevan vaarassa. On luonnollista, että vierasmaalaisten miesten eurooppalaisiin naisiin kohdistama väkivalta nostattaa monenlaisia vastareaktioita. Sen sijaan vierasmaalaisten naisten ja lasten joutumista Eurooppaan suuntautuvan laajan ihmiskaupan kohteeksi ei koeta uhkaksi länsimaisille arvoille eikä se aiheuta samanlaisia vastareaktioita.

Suomessa keskustelua käydään siitä, onko feministinen tasa-arvon puolustaminen väkivaltaa silottelevaa, tekijöitä ymmärtävää ja kärsimyksiä vähättelevää ja sitä kautta pelkoa tulla leimatuksi rasistiksi. Keskustelua käydään siitä, tulisiko EUn säädöksiä tiukentaa, EUn rajat sulkea ja perustaa yhteiset rajajoukot. Keskustelua ei missään tapauksessa voida käydä siitä, tulisiko pommitukset ja asevienti hädänalaisiin maihin lopettaa. Keskustelua ei käydä siitä, tulisiko kaikilla kansakunnilla olla oikeus säilyttää uskontonsa, kulttuurinsa, tapansa ja tottumuksensa. Ei voida keskustella siitä, että myös niiden raakalaismaisilla teoilla olisi sama oikeutus kuin länsimaiden raakuuksilla. Jesuiitat olivat aikoinaan rehellisiä todetessaan, että tarkoitus pyhittää keinot. Sama pätee yhä.

Eurooppalaisen ajattelun lähtökohtana on, että maassa on elettävä maan tavalla. Sitä vain sovelletaan siten, että Eurooppaan tulijoiden on luovuttava kulttuuristaan ja elettävä eurooppalaisella tavalla. Sen sijaan eurooppalaiset katsovat oikeudekseen elää muualla maailmassa eurooppalaisella tavalla. Reviirikäyttäytymisen juuret ovat syvällä ihmiskunnan kehityshistoriassa. Reviirien rajoja rikotaan vain väkivallan ja vahvemman voimalla. 

Punainen matto

Punaiselle matolle
- liukuu robotti yllään läpinäkyvä sifonkihame
Punaiselle matolle
- astelee tyrmäävä twitterkaunotar - syvään uurrettu gigolo kainalossaan
Punaiselle matolle
- ajetaan urheiluauto, jonka hintalappu on peitetty rintaliiveillä
Punaiselle matolle
- saapuu karvarintainen betoniraudoittaja pelkät huopatossut jaloissaan
Punaiselle matolle
- saapuu tyyppi suoraan H.C. Andersenin sadusta Keisarin uudet vaatteet

Punaiselle matolle
- pyörii ex-miehensä elämäntyöstä palkittu näyttelijätär läpinäkyvän muovipallon sisällä
Punaiselle matolle
- työnnetään Belvederen Apollon pahvikopio saunapyyhe lanteillaan
Punaiselle matolle
- purjehtii kaikkiin suuntiin hymyilevä maailmantähti pitäen sylissään puolialastonta narttukissaa
Punaiselle matolle
- ryntää vahakabinetin vahtimestari etsimään varastettua nukkea

Kymmenen tuhatta salamavalon räpsähdystä, kymmenen miljoonaa katselukertaa...

Ekologinen jalanjälki

Kestävän kehityksen ja jatkuvan kasvun korkein aste liikunnan saralla on urheilu. Kun ihmisen fyysiselle kasvulle ei aseteta rajoituksia, niin hänen ekologista jalanjälkeään voidaan käyttää kestävän kehityksen mittarina. Yhdysvaltalaisen jalanjälki on lähes 10 hehtaaria, mutta intialaisen jalanjälki vain alle yhden hehtaarin. Nykymenolla amerikkalainen elämäntapa tarvitsee tulevaisuudessa yli 10 maapalloa, mutta intialainen tulee toimeen puolella maapallolla. Länsimaista kulttuuria ei siis kaiken järjen mukaan kannattaisi levittää yli koko maapallon.

Näistä längistä eivät kiekot livahtele

 

 

 

 

Paavi Franciscus sai lahjaksi 10 aaria suomalaisen hiippakunnan metsää, kun Helsingin piispa Irja Askola kävi Vatikaanissa tervehdyskäynnillä. Lahjan valintaan vaikutti se, että Paavi Franciscus on usein nostanut esille kestävän kehityksen merkityksen. Valinta viestittää kaikelle kansalle, että lahjaksi ei olisi sopinut esimerkiksi oma aitio   Helsingin jäähallista.

Ammattiurheilija ansaitsee palkkansa henkensä kaupalla

Varsinkin huippu-urheilussa on varjopuolensa. Maailman ympärivuotisissa urheilusirkuksissa pyörivät ällistyttävän suuret rahasummat.  Rahavirtojen kaikkia uomia eivät minkäänlaiset organisaatiot pysty valvomaan. Pelkän rahan vuoksi se ei olisi tarpeellista, koska raha on vain rahaa. Sen sijaan on huolestuttavaa, että nykyinen huippu-urheilu on tekemässä yhä suurempaa ekologista jalanjälkeä samalla, kun se vetää kaiken kansan massaliikunnan samoille jalanjäljille.

Kotiäiti pukeutuu pienelle aamulenkille

Kaikille liikuntamuodoille kehitellään omat asut ja välineet, omat salit ja hallit. Urheilutapahtumat vaativat yhä suuremmat areenat ja yhä massiivisemmat koneistot uutisoinnille. Kaikkea toimintaa ohjaa rahastus. Se on epäluonnollinen jatkumo sille, että jatkuva kasvu ja kestävä kehitys perustui vuosituhansien ajan ruumiilliseen orjatyöhön, joka jätti vain pienen ekologisen jalanjäljen. 

Dublin-asetus ei muuttamalla parane

EU-asetuksen mukaan jäsenvaltio, johon turvapaikanhakija ensimmäisenä saapuu, joutuu myös käsittelemään turvapaikkahakemuksen. Asetukseen ajavat muutosta maat, joihin suurin osa turvapaikanhakijoista ensikädessä rantautuu. Vapaa liikkuvuus EU-alueen sisällä on vain jäsenmaiden kansalaisilla ja niillä, joilla on työpaikka EU-alueella. Sen vuoksi turvapaikanhakijat pyrkivät myös EU:n sisällä ensisijaisesti niihin maihin, joissa on tarjolla työpaikkoja.

Kun turvapaikanhakijat pääsevät Suomeen asti, Suomen viranomaisten on annettava heille turvapaikkaa koskeva päätös. Myönteisen päätöksen jälkeen heillä on täysi vapaus valita asuinpaikkansa Suomessa. Pienille paikkakunnille sijoitetut turvapaikanhakijat lähtevät myönteisen päätöksen saatuaan suuriin asutuskeskuksiin, joissa on parhaat sosiaalietuudet. Turvapaikanhakijoissa on paljon nuoria miehiä. Heidät on suurissa ryhmissä sijoitettu - kauniisti sanottuna Suomen suuriin metsiin - ja metsiä Suomessa riittää vaikka kaikille Euroopan turvapaikanhakijoille. Ongelmat eivät kuitenkaan lopu siihen. Metsien miehiä etelämaalaisista ei tule, sillä he haluavat elää yhteisöissä, joissa on menoa ja vilskettä, miehiä että naisia.

Eu-asetuksen muutoksella ongelmaa ei voida myöskään Euroopan mittakaavassa hoitaa, sillä Euroopan eteläisillä rajoilla paine tulee kasvamaan niin suureksi, etteivät siihen tavanomaiset keinot riitä. Ainoa keino, jolla eurooppalaisille voitaisiin saada edes pieni hengähdystauko, olisi Lähi-itään ja Afrikkaan suuntautuvien sotatoimien, pommitusten ja aseviennin lopettaminen. Suurvaltojen tulisi luopua etujensa ajamisesta pakkokeinoin. Pommikoneet tulisi lastata elintarvikkeilla ja lääkkeillä.

Lähi-idän ja Afrikan maiden ja kansojen tulisi antaa säilyttää omat kulttuurinsa mahdollisimman pitkään. Sen jälkeen voisi ainakin toivoa, että turvapaikanhakijoiden määrä muuttuisi kohtuulliseksi.

No, joo. Eihän nämä kerettiläiset ajatukset mene läpi minkäänlaisessa ihmisen luomassa organisaatiossa, joten se siitä. Pitää vain uskoa, että viisaat, suurituloiset EU-valtiaat keksivät oikeamieliset keinot tilanteen rauhoittamiseksi.

Pohjolan talvi

Talvi on vihdoinkin tullut. Nyt on kaiken kansan aika lähteä talvilomille. Kaikki, jotka saavat suksiin liikettä, ulos metsiin, pelloille ja puistoihin. Työrukkaset maahan, tietokoneet kiinni, hommat seis ja luontoon mars!

Positiivinen elämänasenne vie eteenpäin. Jos ei ole suksia, voi rakentaa lumiukkoja. Tosi trendikästä on rakentaa itsensä näköisiä teoksia lumesta ja kaikesta muustakin, mitä nurkista löytyy. Hauskasti koristeltu lumiukko on pihapiirin valtias.

Talvi on lyhyt, joten antaa kulkusten kilistä!

Köln, Köln, Köln!

Köln (Colonia Agrippina) on Saksan neljänneksi suurin kaupunki. Kaupunkia pidetään Reinin alueen taloudellisena, kulttuurisena ja historiallisena pääkaupunkina. Nykyinen Köln perustettiin roomalaiskaudella ja se sai nimensä keisarinna Agrippinan (keisari Neron äidin) mukaan. Ennen roomalaisia paikalla oli jo germaanien perustama kaupunki ja roomalaisten jälkeen kaupungin valtasivat frankit.

Kölnin katolinen tuomiokirkko (Hohe Domkirche St. Peter und Maria) on kaupungin tunnetuin nähtävyys ja se kuuluu UNESCOn maailmanperintöluetteloon. Goottilaista tyylisuuntaa edustavaa kirkkoa rakennettiin 1248 - 1473. Samoihin aikoihin Firenzen tuomiokirkko rakennettiin alusta loppuun. Sen sijaan Kölnin tuomiokirkon rakentaminen keskeytyi 400 vuoden ajaksi.

Löytöretket toivat rikkauksien myötä Eurooppaan eripuraisuutta, vaikka valistus avasi uusia näkökulmia. Maatalouden vallankumous ja lopulta teollinen vallankumous muokkasivat hallintojärjestelmät uuteen uskoon. Rakentaminen jatkui vasta 1800-luvulla. Valmistuttuaan 1880 tuomiokirkko oli 10 vuotta maailman korkein rakennus, jonka kaksi suurinta tornia kohoavat 157 metrin korkeuteen.

Paitsi kirkkorakennuksen valtavaa kokoa on pakko hämmästellä myös, miten niin suuri rakennelma voi mittasuhteiltaankin olla niin kaunis ja sopusuhtainen kokonaisuus. Sen sijaan ei ole ihme, että kirkon rakennustyöt keskeytyivät 400 vuoden ajaksi. Kirkko sai jäädä todistamaan Machiavellin oppeja, että hallitsijan pitää edistää valtion etua vaikka väkivalloin. Se sai jäädä seuraamaan myös humanismin, kirjapainotaidon, löytöretkien ja uskonpuhdistuksen edistymistä. Se sai jäädä ihmettelemään, miksi Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta ei saattanut rakennustyötä loppuun asti.

Nielivätkö jatkuvat eurooppalaiset sodat rakennustyöhön tarvittavat varat? Näiden 400 vuoden aikana Ottomaanit ahdistivat idästä.  Ranska, Englanti ja muu Eurooppa taistelivat vallasta 100 vuotta. Katoliset ja protestantit taistelivat keskenään 30 vuotta. Itävallan perimyssota kesti 8 vuotta. Sen jälkeen käytiin seitsenvuotinen sota, joka teki Preussista suurvallan. Mutta vielä riitti taistelua vallasta ja taloudellisista eduista Habsburgien jälkeenkin, kun Napoleon runnoi Eurooppaa näkemyksensä mukaiseen järjestykseen.

Monta vuosikymmentä ei ehtinyt kulua, kun alkoi ensimmäinen maailmansota ja parinkymmenen vuoden kuluttua sen päättymisestä toinen maailmansota, joka raunioitti tuomiokirkkoa ympäröivän kaupungin melkein kokonaan. Myös kirkon vieressä olevat rautatieasema ja Reinin yli johtava rautatiesilta tuhoutuivat. Sen sijaan pommikoneet säästivät kirkkoa, jonka kaksoistorneja lentäjät käyttivät apunaan sunnistuksessa.

Jouluaattona vuonna 2015 kaikki oli toisin. Seitsemän vuosikymmenen rauhan aika ja ahkera jälleenrakentaminen olivat saaneet ihmeitä aikaan. Miljoonakaupunki Köln kukoisti ja sen sydän sykki turvallisena ja kodikkaana. Kaupungin tuomiokirkko täyttyi ääriään myöten juhlakansasta. Kirkon ovella jaettiin Rainer Maria Kardinaali Woelkin allekirjoittamia sydänkortteja: Fröliche Weihnacht überall!  Niissä kehotettiin rakastamaan kaikkia lähimmäisiä maailmanlaajuisesti. Niissä kehotettiin toivottamaan maahanmuuttajat tervetulleiksi ja auttamaan heitä sopeutumaan yhteiskuntaan: Älkää pelätkö, minä ilmoitan teille suuren ilon!

Seitsemän päivää myöhemmin tuomiokirkon ympärillä alkoi tapahtua jotakin, mikä osoitti, että sydänkorttien sanoma ei ollut mennyt perille tai se oli ymmärretty väärin tai oliko sittenkin niin, että vallanpitäjät eivät olleet pitkään aikaan ymmärtäneet tekojensa seurauksia? Hyvinvoinnin kasautuminen Eurooppaan toimi  jälleen houkuttimena samalla, kun kehitysmaiden kohtelu karkotti liikkuvan väestön etsimään onneaan mistä hyvänsä muualta kuin synnyinseuduiltaan.

Muualta maahan muuttaneet nuoret aloittivat hulinoinnin rautatieaseman ja kirkon välisellä aukiolla. Kukaan ei ollut turvassa kaupungin kotoisimmalla alueella.

Ajan mittaan kulttuureiden sekoittuminen myös Euroopassa on tosiasia, sillä Euroopan väestö ja valtakulttuurit monipuolistuvat nopeassa tahdissa. Kantasukkaat jäävät vähemmistöiksi. Ne eivät enää voi sanella muuttuvan kulttuurin muotoja. Uudelleen muotoutuvassa Euroopassa on kuitenkin voitava elää yhteisesti sovituilla säännöillä. Se on pitkä ja rankka tie, joka parhaassakin tapauksessa edellyttää useiden sukupolvien yhteensulautumista.