Dublin-asetus ei muuttamalla parane

EU-asetuksen mukaan jäsenvaltio, johon turvapaikanhakija ensimmäisenä saapuu, joutuu myös käsittelemään turvapaikkahakemuksen. Asetukseen ajavat muutosta maat, joihin suurin osa turvapaikanhakijoista ensikädessä rantautuu. Vapaa liikkuvuus EU-alueen sisällä on vain jäsenmaiden kansalaisilla ja niillä, joilla on työpaikka EU-alueella. Sen vuoksi turvapaikanhakijat pyrkivät myös EU:n sisällä ensisijaisesti niihin maihin, joissa on tarjolla työpaikkoja.

Kun turvapaikanhakijat pääsevät Suomeen asti, Suomen viranomaisten on annettava heille turvapaikkaa koskeva päätös. Myönteisen päätöksen jälkeen heillä on täysi vapaus valita asuinpaikkansa Suomessa. Pienille paikkakunnille sijoitetut turvapaikanhakijat lähtevät myönteisen päätöksen saatuaan suuriin asutuskeskuksiin, joissa on parhaat sosiaalietuudet. Turvapaikanhakijoissa on paljon nuoria miehiä. Heidät on suurissa ryhmissä sijoitettu - kauniisti sanottuna Suomen suuriin metsiin - ja metsiä Suomessa riittää vaikka kaikille Euroopan turvapaikanhakijoille. Ongelmat eivät kuitenkaan lopu siihen. Metsien miehiä etelämaalaisista ei tule, sillä he haluavat elää yhteisöissä, joissa on menoa ja vilskettä, miehiä että naisia.

Eu-asetuksen muutoksella ongelmaa ei voida myöskään Euroopan mittakaavassa hoitaa, sillä Euroopan eteläisillä rajoilla paine tulee kasvamaan niin suureksi, etteivät siihen tavanomaiset keinot riitä. Ainoa keino, jolla eurooppalaisille voitaisiin saada edes pieni hengähdystauko, olisi Lähi-itään ja Afrikkaan suuntautuvien sotatoimien, pommitusten ja aseviennin lopettaminen. Suurvaltojen tulisi luopua etujensa ajamisesta pakkokeinoin. Pommikoneet tulisi lastata elintarvikkeilla ja lääkkeillä.

Lähi-idän ja Afrikan maiden ja kansojen tulisi antaa säilyttää omat kulttuurinsa mahdollisimman pitkään. Sen jälkeen voisi ainakin toivoa, että turvapaikanhakijoiden määrä muuttuisi kohtuulliseksi.

No, joo. Eihän nämä kerettiläiset ajatukset mene läpi minkäänlaisessa ihmisen luomassa organisaatiossa, joten se siitä. Pitää vain uskoa, että viisaat, suurituloiset EU-valtiaat keksivät oikeamieliset keinot tilanteen rauhoittamiseksi.

Pohjolan talvi

Talvi on vihdoinkin tullut. Nyt on kaiken kansan aika lähteä talvilomille. Kaikki, jotka saavat suksiin liikettä, ulos metsiin, pelloille ja puistoihin. Työrukkaset maahan, tietokoneet kiinni, hommat seis ja luontoon mars!

Positiivinen elämänasenne vie eteenpäin. Jos ei ole suksia, voi rakentaa lumiukkoja. Tosi trendikästä on rakentaa itsensä näköisiä teoksia lumesta ja kaikesta muustakin, mitä nurkista löytyy. Hauskasti koristeltu lumiukko on pihapiirin valtias.

Talvi on lyhyt, joten antaa kulkusten kilistä!

Köln, Köln, Köln!

Köln (Colonia Agrippina) on Saksan neljänneksi suurin kaupunki. Kaupunkia pidetään Reinin alueen taloudellisena, kulttuurisena ja historiallisena pääkaupunkina. Nykyinen Köln perustettiin roomalaiskaudella ja se sai nimensä keisarinna Agrippinan (keisari Neron äidin) mukaan. Ennen roomalaisia paikalla oli jo germaanien perustama kaupunki ja roomalaisten jälkeen kaupungin valtasivat frankit.

Kölnin katolinen tuomiokirkko (Hohe Domkirche St. Peter und Maria) on kaupungin tunnetuin nähtävyys ja se kuuluu UNESCOn maailmanperintöluetteloon. Goottilaista tyylisuuntaa edustavaa kirkkoa rakennettiin 1248 - 1473. Samoihin aikoihin Firenzen tuomiokirkko rakennettiin alusta loppuun. Sen sijaan Kölnin tuomiokirkon rakentaminen keskeytyi 400 vuoden ajaksi.

Löytöretket toivat rikkauksien myötä Eurooppaan eripuraisuutta, vaikka valistus avasi uusia näkökulmia. Maatalouden vallankumous ja lopulta teollinen vallankumous muokkasivat hallintojärjestelmät uuteen uskoon. Rakentaminen jatkui vasta 1800-luvulla. Valmistuttuaan 1880 tuomiokirkko oli 10 vuotta maailman korkein rakennus, jonka kaksi suurinta tornia kohoavat 157 metrin korkeuteen.

Paitsi kirkkorakennuksen valtavaa kokoa on pakko hämmästellä myös, miten niin suuri rakennelma voi mittasuhteiltaankin olla niin kaunis ja sopusuhtainen kokonaisuus. Sen sijaan ei ole ihme, että kirkon rakennustyöt keskeytyivät 400 vuoden ajaksi. Kirkko sai jäädä todistamaan Machiavellin oppeja, että hallitsijan pitää edistää valtion etua vaikka väkivalloin. Se sai jäädä seuraamaan myös humanismin, kirjapainotaidon, löytöretkien ja uskonpuhdistuksen edistymistä. Se sai jäädä ihmettelemään, miksi Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta ei saattanut rakennustyötä loppuun asti.

Nielivätkö jatkuvat eurooppalaiset sodat rakennustyöhön tarvittavat varat? Näiden 400 vuoden aikana Ottomaanit ahdistivat idästä.  Ranska, Englanti ja muu Eurooppa taistelivat vallasta 100 vuotta. Katoliset ja protestantit taistelivat keskenään 30 vuotta. Itävallan perimyssota kesti 8 vuotta. Sen jälkeen käytiin seitsenvuotinen sota, joka teki Preussista suurvallan. Mutta vielä riitti taistelua vallasta ja taloudellisista eduista Habsburgien jälkeenkin, kun Napoleon runnoi Eurooppaa näkemyksensä mukaiseen järjestykseen.

Monta vuosikymmentä ei ehtinyt kulua, kun alkoi ensimmäinen maailmansota ja parinkymmenen vuoden kuluttua sen päättymisestä toinen maailmansota, joka raunioitti tuomiokirkkoa ympäröivän kaupungin melkein kokonaan. Myös kirkon vieressä olevat rautatieasema ja Reinin yli johtava rautatiesilta tuhoutuivat. Sen sijaan pommikoneet säästivät kirkkoa, jonka kaksoistorneja lentäjät käyttivät apunaan sunnistuksessa.

Jouluaattona vuonna 2015 kaikki oli toisin. Seitsemän vuosikymmenen rauhan aika ja ahkera jälleenrakentaminen olivat saaneet ihmeitä aikaan. Miljoonakaupunki Köln kukoisti ja sen sydän sykki turvallisena ja kodikkaana. Kaupungin tuomiokirkko täyttyi ääriään myöten juhlakansasta. Kirkon ovella jaettiin Rainer Maria Kardinaali Woelkin allekirjoittamia sydänkortteja: Fröliche Weihnacht überall!  Niissä kehotettiin rakastamaan kaikkia lähimmäisiä maailmanlaajuisesti. Niissä kehotettiin toivottamaan maahanmuuttajat tervetulleiksi ja auttamaan heitä sopeutumaan yhteiskuntaan: Älkää pelätkö, minä ilmoitan teille suuren ilon!

Seitsemän päivää myöhemmin tuomiokirkon ympärillä alkoi tapahtua jotakin, mikä osoitti, että sydänkorttien sanoma ei ollut mennyt perille tai se oli ymmärretty väärin tai oliko sittenkin niin, että vallanpitäjät eivät olleet pitkään aikaan ymmärtäneet tekojensa seurauksia? Hyvinvoinnin kasautuminen Eurooppaan toimi  jälleen houkuttimena samalla, kun kehitysmaiden kohtelu karkotti liikkuvan väestön etsimään onneaan mistä hyvänsä muualta kuin synnyinseuduiltaan.

Muualta maahan muuttaneet nuoret aloittivat hulinoinnin rautatieaseman ja kirkon välisellä aukiolla. Kukaan ei ollut turvassa kaupungin kotoisimmalla alueella.

Ajan mittaan kulttuureiden sekoittuminen myös Euroopassa on tosiasia, sillä Euroopan väestö ja valtakulttuurit monipuolistuvat nopeassa tahdissa. Kantasukkaat jäävät vähemmistöiksi. Ne eivät enää voi sanella muuttuvan kulttuurin muotoja. Uudelleen muotoutuvassa Euroopassa on kuitenkin voitava elää yhteisesti sovituilla säännöillä. Se on pitkä ja rankka tie, joka parhaassakin tapauksessa edellyttää useiden sukupolvien yhteensulautumista.

Rumat ja vähemmän rumat

Jari Aleniuksen mukaan on olemassa ruma ja vähemmän ruma sotilaallinen keino terroristien kukistamiseksi: Joko autioitetaan koko Lähi-Itä sadoiksi vuosiksi eteenpäin tai liittoudutaan ja yhdistetään  kaikki voimavarat terroristien harventamiseksi. Alenius itsekin epäilee, etteivät mainitut keinot poista ongelmaa lopullisesti.

Asia on juurikin niin kuin hän epäilee eli asia on klaari kuin Westmanskan pissa: Koko ihmiskunnan tunnetun historian ajan ristiriitoihin on haettu ratkaisuja sotilaallisella ylivoimalla. Alakynnessä olevat viholliset, kapinalliset ja terroristit on nujerrettu väkivaltaisesti siellä, missä ovat päätään nostaneet. Nykypäivän ongelmana on, että terroristit ovat soluttautuneet ympäri maapallon. Suurvaltojen massiiviset sotatoimet jättävät terroristien ainoaksi mahdollisuudeksi jatkaa kauhutekojaan suurvaltojen omalla maaperällä. Kansallisten alkukotien raunioittaminen johtaa kiihtyvään kansainvaellukseen. Laajamittainen kansainvaellus onkin jo täydessä vauhdissa.

Sotilaallisilla toimilla hoidetaan vain oireita ja seurauksia. Syihin ei todennäköisesti tulla koskaan kajoamaan. On tyydyttävä hoitamaan oireita ja seurauksia siihen asti, kun taivaalliset sotajoukot tulevat lyömään niin rumat ja vähemmän rumat pahikset kuin kauniit ja rohkeat teeskentelijät.

Mikä on se kauhistuttava syy, johon ei voida puuttua? Se on synneistä suurin: Ahneus.

Asekauppaan, ihmiskauppaan ja huumekauppaan sotkeutuneet valtiot ja yksityiset toimijat pitävät tänään ja huomenna huolen siitä, että isot pyörät pyörivät ja rahamyllyt jauhavat kultamunia. Väkivaltaan ja alistamiseen perustuva liiketoiminta ei tunne poliittisia eikä uskonnollisia rajoja, ei lama- eikä nousukausia. Se porskuttaa jatkuvasti tuottavuutensa aallonharjalla.

All the celebrities have their idols

The Tongue and Lip Design -logo for the rock band The Rolling Stones is famous all over the world.

Also an American singer, songwriter and actress Miley Cyrus loves to push her tongue out.

Albert Einstein pushed out his tongue for the photograph, which was taken in his 72 birthday.

What do they want to tell to their fans and competitors, when their behaviour is similar to kids and animals?

In the fact they will only be greeting all people in the world in that special way.

And that special way comes from Tibetans. Once there was in Tibet the most polite form of greeting to put the hand behind the left ear, to bend it forward and to push the tongue out!

So, all the celebrities have their idols!

Taloustalkoot, sosiaalietuuksien leikkaukset ja harmaan talouden halpapitsat

Hallitus on haastanut kansalaiset taloustalkoisiin, jotta valtion velkaantuminen saadaan kuriin. Tämän kunnianhimoisen urakan ohella hallitus leikkaa, karsii ja katkoo vuosikymmenten aikana kehitettyjä yhteiskunnallisia rakenteita, joiden se sanoo olevan esteenä talouden kasvulle. Vaikka kaikki hallituksen toimet eivät suoranaisesti edistä taloudellisten kasvutavoitteiden saavuttamista, niin hallitus pitää kiirettä varsinkin sosiaalietuuksien harventamisella. Samalla se suuntaa varoja sinne, missä ennestäänkin on varallisuutta.  Sanalla sanoen veturin pannussa pitää nyt olla höyryä, sillä seuraavan hallituksen kokoonpanosta ja tavoitteista ei ole takeita. Sen vuoksi on nopealla aikataululla toimittava niin, ettei kasvulle haitallista sosiaaliverkostoa muutamassa vuodessa pystytä rakentamaan uudelleen.

Sen sijaan ministerit ja kansanedustajat itse eivät pidä kiirettä oman varallisuutensa ja tukijoiltaan saamiensa avustusten ilmoittamisella. He eivät myöskään halua julkisesti yhtyä talkoisiin luopumalla virallista tietä edes osasta palkkioitaan. He haluavat pysytellä nimettöminä talkoomiehinä.

Onneksi myös lähes kaksi miljoonaa nimettömänä pysyttelevää suomalaista osallistuu talkoisiin viikottain niin, että ainakin tulokset ovat näkyvissä!

Valtiolla on käytettävissään Euroopan tehokkain rahapelimonopoli, jonka liikevaihto on parin miljardin luokkaa. Siitä käytetään puolisen miljardia taiteen, tieteen, liikunnan ja nuorisotyön rahoittamiseen. Ahkerasti pelaavat eläkeläiset, työttömät ja työssäkäyvät kansalaiset pitävät näin pystyssä tukitoimintaa, joka takaa valtiolle mahdollisuuden leikata myös kyseisten toimintojen määrärahoja ja siirtää varoja hyväksi katsomiinsa rahastoihin.

Lisäksi valtiolla on toinenkin rahapelimonopoli eli määräysvalta julkisoikeudelliseen yhdistykseen, joka jakaa voitoistaan vuosittain reilut neljännesmiljardia avustuksina sosiaali- ja terveysalan järjestöille. Kun poliitikot ovat asialla, niin välillä avustuksia sieltäkin lipsahtaa kaikkea muuta kuin heikossa asemassa oleville kansalaisille. Joka tapauksessa tätäkin toimintaa pitävät pystyssä ahkerasti pelaavat eläkeläiset, työttömät ja työssäkäyvät kansalaiset.

Niin, että kyllä nimettöminä pystyttelevät taviksetkin ottavat joka päivä osaa taloustalkoisiin sen lisäksi, että joutuvat valtiovallan taholta kiristämään vyötään ja syömään harmaan talouden tuottamia halpapitsoja.

Pakolaistulva Eurooppaan herättää kysymyksiä

Lähi-Idässä ja Afrikassa on vuosikymmenten ajan sodittu. Monta sukupolvea on kasvanut sotien runtelemissa maissa vailla minkäänlaista käsitystä rauhanomaisesta elämästä. Suurvallat ovat ajaneet taloudellisia etujaan aseistamalla milloin mitäkin osapuolta ja sotimalla ilman sodanjulistusta milloin minkäkin maan alueella. Miksi kansainvaellus Eurooppaan on voimistunut vasta viime vuosina? Otaksuttavasti jatkuvat selkkaukset yhä järeämmillä aseilla ovat aiheuttaneet kriisialueille pysyvän sekasorron.

Hallittu maahanmuutto on jo pitkään luonut yhteyksiä ja parantanut muuttovalmiuksia Eurooppaan. Samaan aikaan Euroopan unioni on ilmaissut halunsa laajentumiseen, sisämarkkinoiden kasvattamiseen ja uuden työvoiman saamiseen. Onko kansainvaellus vastaus tähän kutsuun? Ne, jotka pääsevät liikkeelle, lähtevät matkaan. Lähtömaissa ei ole sellaisia valtioelimiä, jotka pystyisivät hallitsemaan tilannetta sovinnaisella tavalla. Ulkovallat eivät edes neuvottele sekasortoisten alueiden vallanpitäjien kanssa.

Kansainvaelluksen virrassa on monenlaista väkeä. Lähi-Idän vahvoihin perinteisiin kuuluu, ettei perhettä jätetä. Vaikeat olosuhteet pakottavat kuitenkin perheenjäsenet lähtemään matkaan eri aikaan ja kulkemaan eri reittejä. Siitä huolimatta askarruttaa nuorten miesten suuri osuus. Onko niin, etteivät he pysty päättämään, minkä asejoukon etulinjoissa he haluavat kuolla? Todennäköisesti he ajattelevat, etteivät he ainakaan vainajina voi omaisiaan suojella.

Ihmiskauppaan ja väärennettyihin matkustusasiakirjoihin liittyvä bisnes rehottaa siellä, missä suuri karavaani kulkee. Karavaanin mukana kulkevat hajanaisten perheiden, isättömien lasten ja nuorten miesten seassa myös etsintäkuulutetut rikolliset. Kauttakulkumaiden viranomaisilla on kuitenkin suurempi houkutus rahastaa ihmisten hädällä kuin ponnistella tilanteen korjaamiseksi. Siitäkö johtuu, ettei sivistynyt Eurooppa pysty toimimaan nopeammin hillitäkseen kansainvaellusta?

Yhtä oikeata vastausta kysymyksiin tuskin löytyy. Poliitikot ja viranomaiset tukeutuvat mieluummin pommituksiin ja asekauppoihin kuin vetävät asevoimia pois valvomiltaan alueilta. Kulttuurien, uskontojen ja yhteiskuntarakenteiden erilaisuus sekä luonnonrikkauksien esiintyminen yhdistettynä valtaväestön köyhyyteen muodostavat yhtälön, jossa on liian monta hallitsematonta tekijää, jotta sen voisi kohtuudella ratkaista. Suurin niistä on ahneus.