Terve Kreikka, terve Suomi, terve raharuhtinaat!

Tavallisen tallaajan on vaikea ymmärtää oman maansa sisäpolitiikkaa. Vielä sitäkin vaikeampaa on ymmärtää ulkopolitiikkaa - puhumattakaan muiden maiden harjoittamaa politiikkaa tai suurvaltapolitiikkaa. Vaikeus johtuu siitä, että poliittisten tavoitteiden  takana ovat puhtaasti taloudelliset vaikuttimet.

Pienen Suomen ministerit ovat vuosikausia hikoilleet Kreikan velkojen kanssa. Sen sijaan oman maan suuret uudistukset ovat polkeneet paikallaan.

Kreikan valtion velka on kolme kertaa suurempi kuin Suomen valtion velka, mutta Kreikassa on asukkaitakin kaksi kertaa enemmän kuin Suomessa. Kreikkalaisilla on enemmän varallisuutta kuin suomalaisilla. Kreikka on kauppamerenkulun mahtimaita ja sillä on keskeinen maantieteellinen sijainti. Amerikkalaisillakin on valtion velkaa yli 50 kertaa enemmän kuin kreikkalaisilla, vaikka amerikkalaisia on vain 30 kertaa enemmän kuin kreikkalaisia.

Mistä kenkä puristaa?  Kreikkalaiset haluavat saada Euroopan Unionista saman hyödyn kuin suuret valtiot. He eivät voi käsittää, että heidät asetetaan samaan asemaan muiden pienten valtioiden tai kehitysvaltioiden kanssa eli tekemään työtä suurten valtioiden hyväksi.

Suurvallat painattavat rahaa ja velkakirjoja tarpeen mukaan eivätkä ne koskaan maksa velkojaan takaisin. Ne kasvattavat velkavuoriaan ja valtaavat uusia markkina-alueita. Ne käyvät sotaa ilman sodanjulistusta ja vahtivat, että pienet maat pysyvät ruodussa.

Näin se menee, mutta ei sitä ole ymmärrettäväksi tarkoitettukaan...

Vilautukset kuuluvat kesään

Sanotaan, että siinä näkijä missä tekijä. Kesä on tirkistelijöiden kulta-aikaa. Se herättää livenä eloon vilauttelun jalon harrastuksen.

Maailmanluokan alusvaatemalli Nicorette Corvette vilautti kenties huomaamattaan juuri lakattuja punaisia kynsiään Via Zapata-kadun suositussa Café Cefássa. Vilautuksesta tuli etusivun uutinen, sillä yksi kynsi oli muita pitempi. Se herätti epäilyt, että Nicorette piilotteli kynnen alla tupakalla polttamaansa sormenpäätä.

Myös bikinimallina miljoonia ansainnut Allys Aspekraenius nousi JUURI NYT -uutisiin vilauttamalla toimittajille eropäätöstä yhdeksännestä aviomiehestään. Allysin lehdistölle antaman lausunnon mukaan maailman seitsemänneksi rikkaimman miehen tittelistä kisaava ex-puoliso ei ollut saavuttanut kaikkia hänelle asetettuja tulostavoitteita riittävän nopeasti.

Stringimallina menestyvä Sishy Marmelado sen sijaan vilautti karkkilaukkunsa sisältöä ystävättärelleen tangakuningatar Carmelita Sugaralle. Paparazzit olivat sopivasti paikalla ja nyt leviää maailmalla kuva Carmelitan suosikkikarkeista. Karkit ovat suomalaisia Susi-konvehteja, joiden mehuna käytetään 80 -prosenttista väkiviinaa. Nyt Sishy vaatii kymmenen miljoonan taalan korvauksia kuvaajalta, sillä mallitoimisto on pannut  Sishyn sopimuksen katkolle lesboepäilyjen takia.

Maailmankuulu valokuvaaja Papa Razzio oli menettää henkensä tungettuaan itsensä Cadillacin alle. Kuvaaja oli kameroineen väijynyt vilautuskuvaa pornokuningatar Pamela Parmesanista eikä ehtinyt ajoissa alta pois, kun auto oli lähdössä. Kuvaajan neonväriset sukat pelastivat kuitenkin hänen henkikultansa. Parmesanin henkivartija nimittäin huomasi sukkien vilahduksen viime hetkellä. 

Mutta, olisittepa nähneet lipuntarkastajan ilmeen, kun pummin näköinen jätkä vilautti voimassa olevaa ratikkalipua! Sen sijaan vieressä istuva naisturisti joutui kiusalliseen tilanteeseen, kun häneltä ei lippua löytynyt. Pummi oli hetkeä aikaisemmin napannut lipun naisen taskusta. Kielitaidoton turisti ei kuitenkaan joutunut maksamaan tarkastusmaksua. Hän joutui vain ostamaan uuden lipun.  Kielivaikeudet pelastivat ja niin matka jatkui.

Suomi nousuun!

Maan uusi hallitus ei jahkaile. Se haluaa saada aikaan yhteiskuntasopimuksen, jota se ajaa kuin käärmettä pyssyyn. Työntekijöiden ja työnantajien etujärjestöjen tehtäväksi on  annettu sopia nopeasti keinoista, joilla Suomi saadaan nousuun.

Jos etujärjestöt eivät pääse sopimukseen palkkojen alentamisesta tai ainakin jäädyttämisestä, saattaa hallitus rajoittaa tai poistaa ammattiliittojäsenmaksujen verovähennysoikeuden.

Jos etujärjestöt eivät pääse sopimukseen työehtojen yleissitovuuden poistamisesta eli siirtymisestä työpaikka- ja alakohtaisiin neuvotteluoikeuksiin, hallitus saattaa nostaa laittomien lakkojen hyvityssakkoja.

Jos etujärjestöt eivät pääse sopimukseen työntekijöiden lomauttamista, irtisanomista ja pätkätöiden teettämistä helpottavista toimista, hallitus saattaa perustaa julkisoikeudellisen, ammattiliitoista riippumattoman työttömyyskassan. Se hoitaisi ansiosidonnaista työttömyysturvaa edullisemmin kuin liittojen kassat, jolloin liitoille tärkeä jäsenyyshoukutin menettäisi merkitystään.


Kun etujärjestöt eivät tietenkään näillä eväillä voi päästä sopimukseen työvoimakustannusten riittävästä vähentämisestä, hallituksen on ideoitava lisää ammattiliittojen vaikutusvallan kaventamiseen tähtääviä toimia. Työajan pidentäminen ei ole uusi vaatimus, mutta se on linjassa hallituksen lupauksen kanssa, että taloustalkoisiin on kaikkien osallistuttava.

Tämän poliittisen linjan avainministeriksi on valittu Paperiliiton mies, jolle on annettu sekä työ- että oikeusministerin salkut. Tähän vaativaan kaksoistehtävään ministeri on kasvanut eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa. Yhteiskuntasopimuksen paimentaminen on pantu kahden salkun miehelle periaatteella "viekää te, minä vikisen".

Tehdäkseen tasa-arvoasiat kansalaisille täysin selväksi, hallitus kaavailee myös sosiaalietuuksien leikkauksia. Ne tulevat koskemaan kaikkein heikoimmassa asemassa elävien kansalaisten jokapäiväistä toimeentuloa eli ensisijaisesti niitä kotitalouksia, jotka elävät pienten eläkkeiden varassa ja niitä työttömiä, joita työnantajat eivät pysty työllistämään sekä köyhyysrajoilla eläviä lapsiperheitä, asuntovelallisia ja opiskelijoita. Näin kaikki kansankerrokset saadaan mukaan talkoisiin periaatteella "rikkaiden toivotaan antavan vähän paljostaan, mutta köyhän on pakko antaa kaikki selkänahastaan".

Suomen eduskuntavaalit vuonna 2015

Suomessa on käyty eduskuntavaalit ja 70 % kansasta on äänestänyt eli sanonut painavan sanansa. Uusi hallitus on saamassa muodon, jossa pienpuolueet ja mennyttä aikaa edustavat vasemmistopuolueet ovat jäämässä selkeään oppositioon. Jos hallitusrintama pysyy yhtenäisenä, se pystyy viemään kirjavaa oppositiota miten tahtoo. 200-paikkaisessa eduskunnassa 124 edustajan äänillä saadaan hoidetuksi monenlaisia asioita, vaikkapa sitten parikymmentä edustajaa istuisi kahveilla äänestysten aikana. Tulevien hallituspuolueiden taholta onkin annettu ymmärtää, ettei apupyöriä tarvita.

Osa kansasta eli 30 % äänioikeutetuista ei ole jälleenkään osannut tai halunnut ilmaista kantaansa. Tosin yli 15000 äänestyslippua on hylätty pellelippuina. Jos pelleliput olisi voitu kohdistaa yhden vaalipiirin todelliselle ehdokkaalle, olisi ehdokas mahtunut todellisten ääniharavien joukkoon.

Tulevan hallituksen puolueista yksi edustaa erittäin EU-myönteistä kantaa, toinen skeptistä ja kolmas jopa EU-vastaista kantaa. Hallitusvastuu tulee kuitenkin hiomaan kannat yhteneviksi. Kaikkein EU-vastaisin ministeri saa tehtäväkseen istua Suomen edustajana EU-ryhmässä. Hän onkin jo pyörtänyt puheitaan niin, että EUn organisaatiota pitäisi voida johtaa alhaalta ylöspäin eikä ylhäältä alaspäin. Jokainen kadunmies kuitenkin tietää, ettei ole olemassa hallinnollista organisaatiota, jota voidaan johtaa alhaalta ylöspäin. Ministerikauden päätteeksi EU-vastainen henkilö saattaakin löytää itsensä EU-komissaarin pallilta - tehtävänään panna aisoihin EU-vastaisia kansanliikkeitä.

Ulkoministerin posti tulee olemaan mielenkiintoinen. Äärimmäisessä tapauksessa saattaa käydä niin, että ulkoministeriksi nimitetään henkilö, joka tulee hoitamaan Suomen itäisen naapurimaan suhteita pelkästään länsimaisten valtiomiesten välityksellä. Onneksi maalla on presidentti, jolla on myös ulkopoliittista sananvaltaa ja joka yrittää pitää suhteita yllä kaikkiin mahdollisiin ilmansuuntiin.


Pääministeri tulee joka tapauksessa olemaan diplomi-insinööri, joten siinä on kansa ottanut oppia Saksalta...ja onhan itäisessä naapurimaassakin yksi parhaimmista pääministereistä ollut koulutukseltaan insinööri.

Täällä omassa maassa on kansakuntaa alettu valmistella julkisten menojen leikkauksiin, kun työmarkkinajärjestöt eivät - ennen hallituksen muodostamista - ole päässeet sopimukseen työntekijöiden palkkojen alentamisesta ja työaikojen pidennyksestä. Pääministerin puolue on tosin vakuutellut, että kaikkein huonoimmassa olevien kansalaisten sosiaalietuuksia ei leikata. Toisaalta myöskään kaikkein hyvätuloisimpien etuuksiin ei puututa, koska heidän johdollaan maa on saatava taantumasta nousuun.

Puolustusministeriksi kansa haluaa myös jämäkän tyypin, jolla on tavallista enemmän järkeä pääkopassaan. Onhan vaalien tulokseen osaltaan vaikuttanut epävakaa sotilaspoliittinen tilanne Euroopassa. Kriisitilanteessa Suomen itsenäinen puolustuskyky on avainasemassa. Vieraan apu ei ehdi ajoissa eikä se ole riittävä. Suomen perinteiselle puolueettomuspolitiikalle on nyt löydettävä nykyaikaan soveltuva malli.   

Ooh - kevät, kevad, vår, spring, Frühling!

Tityy! Tityy! Tityy!
Twit! Twit!

Tityy!Tityy! Tityy!
Twit! Twit!

Wraak, wraak!
Wraak, wraak!

Kra-ka-ka-ka, kraka-ka-ka-ka!
Kra-ka-ka-ka, kraka-ka-ka-ka!

WROOOOOOOOOOOOOOOOOM!
Röpöti, röpöti - PAM! Röps! BOOM!

Wraak! Wraak! Wraak!
Tityy! Tityy!

Hoi, laari-laari-laa! Hoi, laari-laari-laa!
Twit! Twit!


Antti Kautto 2015

Viisi syytä hankkia luutuutti korvaan

 1
Kännykän pitäminen housujen taskussa voi aiheuttaa hankalia tilanteita. Jos sinulla on pitkät housut, saappaat ja taskussa on reikä, voi kännykkä solahtaa saappaan varteen. Soiva saapas ja saappaan irrottaminen jalasta kadulla voi olla koomista.

2
Tasku voi myös olla liian ahdas ja syvä eikä kännykkää saa kaiveltua ulos ennen kuin se on lakannut soimasta.

3
Taskussa on usein myös käytetty paperinenäliina, avainnippu ja kolikoita. Kännykkää kopeloidessa monenlaista rojua voi tulla esille ja pudota maahan.

4
Jos sinulla on useita taskuja, sinun pitää muistaa, mihin taskuun sysäsit kännykän viimeksi. Kännykän etsiminen monesta taskusta antaa hassahtavan vaikutelman.

5
Soittoääni voi tulla naapurin kännykästä, jolloin sinun pitää naamioida taskujesi kaivelu vaikkapa kamman etsimiseksi, ettet herätä hilpeyttä.

Rajaton maailma, vapaat ihmiset

Kun siirtomaavallat saivat vapaasti valloittaa alusmaita ja hyödyntää niiden rikkauksia, kestävä kehitys sai siivet sadoiksi vuosiksi. Kun siirtomaat itsenäistyivät, niitä alettiin nimittää kehitysmaiksi ja niiden hyväksikäyttöä alettiin muokata vastaamaan uusia vaatimuksia. Kestävä kehitys kehittyy kuitenkin aina ja vain sinne, minne pääosa varallisuudesta kerääntyy. Kehityksellä on hintansa.

Kun EUn sisällä toteutettiin vapaa liikkuvuus, se antoi entistä suuremman vapauden työvoiman hyödyntämiseen laittomin keinoin. Se antoi myös rikollisuudelle vapaan liikkuvuuden jäsenmaiden välillä ja samalla vapaan liikkuvuuden EUn alueelle laittomasti päässeille rikollisille. Vapaudella on hintansa.

Kun suurvallat kaiken aikaa sotivat eri puolilla maailmaa, niin valtiolliset rajat eivät pidättele suurvaltojen operaatioita. Yhdenkin oman sotilaan henki oikeuttaa tuhoamaan satoja vihollissotilaita. Vihollisten aiheuttamista siviiliuhreista kerrotaan yksityiskohtaisesti, mutta omien pommitusten aiheuttamista siviiliuhreista ei kerrota mitään. Vaikka tiedottamisella on tiukat rajat, niin kostotoimilla ei ole mitään rajoja. Terrorismilla ei ole rajoja eikä rintamalinjoja. Sotimisella on hintansa.

Ei tarvitse olla älykkö oivaltaakseen, että rajattomassa maailmassa kaikkien ihmisten vapaus voi johtaa ainoastaan täydelliseen kaaokseen ja sekasortoon. Kestävän kehityksen tärkeyteen vetoamalla puhutaan rajojen poistamisen välttämättömyydestä, vapaudesta, veljeydestä ja tasa-arvosta. Ne ovat kuitenkin arvoja, jotka voivat toteutua vain rajoitettujen ryhmien sisällä, rajallisissa ympäristöissä; kuten merimiesten veljeys merimiesten kesken merelllä. Suuremmassa mittakaavassa vastuunkantajat ovatkin huolissaan vain ihmiskunnan tasapainon säilymisestä, sillä kestävän kehityksen takaaminen edes pienelle osalle ihmiskuntaa vaatii monikymmenkertaisen määrän ihmisiä, jotka elelevät jatkuvasti pienessä tai suuressa ahdingossa. Muuta keinoa kun ei ole keksitty eikä kehitetty. Kehityksellä on hintansa.