Ihmisen itseisarvo on rikkaruoho?

Tänä päivänä Suomen taloudellisessa tutkimuslaitoksessa tutkitaan työttömyyttä jo kasviopin avulla. Kun työttömyyden kasvun hillitsemiseen ei löydetä minkäänlaisia poliittisia toimintamalleja, niin työttömät rinnastetaan rikkaruohoihin. Varmemmaksi vakuudeksi on tilattu vetoapua Ruotsista, jossa Carl von Linné kehitti kasvioppia 1700-luvulla.

Aikaisemmin virkavalta on jo puuttunut rasistiseen mainostamiseen kieltämällä neekerin kasvot lakritsipötkyistä. Virkavaltaa häiritsee myös mainonta, jossa pornotähden kasvot loistavat viinapulloissa.

Nyt arvovaltainen tutkimuslaitos haluaa lyödä leimansa myös tavallisen ihmisen palkkapussiin. Se julistaa, että alisuorittajien palkkakehitykselle on saatava stoppi. Suomeksi sanottuna se tarkoittaa, että suoritustasoista työtä tekevien työntekijöiden eriarvoistaminen tulisi virallistaa. Arvattavasti tutkimuslaitos on huolissaan siitä, että alisuorittajilla on muiden työntekijöiden tapaan mahdollisuus jatkaa työuriaan ja tavoitella eläkkeiden superkertymää. Tutkimuslaitoksen pelko on aiheellinen, sillä hitaat dieselit jaksavat pidempään kuin nopeatahtiset bensakoneet.

Tavallinen tallaaja odottaa mielenkiinnolla hallintokoneiston seuraavaa siirtoa: Pannaanko virkamieskunta seuraavaksi jalostamaan vai kitkemään rikkaruohoja? Miksi valtionkirkon ylin johto ei puutu ihmisten vertaamiseen rikkaruohoihin? Ilman alisuorittajia ei ole ahkeria eikä ilman köyhiä ole rikkaita. Kun vannotaan vapaan kilpailun nimeen,  tulisi kaikkien kukkien antaa kukkia. Nyt tutkimus hioo vain keihään kärkeä eikä ota huomioon, että keihäällä tulee olla myös varsi. Ilman vartta kehäs ei osu maaliin.

Ylimmästä hallintokoneistosta kantautuvat äänenpainot eivät jalosta eivätkä kitke rikkaruohoja, vaan kylvävät anarkian siemeniä kansalaisten keskuuteen. Ongelmat vain kasautuvat ja synnyttävät vielä suurempia ongelmia kuin työttömyys. Ylimpien virkamiesten tulisi suuren palkkansa eteen panna alaisensa kantamaan edes säkillä valoa työhuoneisiinsa. Siitäkin koituisi yhteiskunnalle vähemmän haittaa kuin eripuran lietsomisesta.

Innovatiivisuutta kaivataan

Suomen valtiollinen johto syyttää Applea valtiontalouden luottoluokituksen pudottamisesta.  Sen mukaan iPad tappoi paperiteollisuuden ja iPhone tappoi Nokian.

Toisaalta johtoporras julistaa, että maahan täytyy houkutella ulkomaisia sijoittajia. Muussa tapauksessa valtion talous heikkenee entisestään, yritykset joutuvat potkimaan työntekijöitä pellolle ja valtio joutuu leikkaamaan sosiaalimenoja.

Toisaalta on nähty, ettei suuri ulkomainen omistus ole pystynyt pitämään Suomen suurimpia yrityksiä sen paremmin kunnossa kuin pystyssä. Päinvastoin valtio on menettänyt jatkuvasti rahaa, kun se on joutunut paikkaamaan ulkomaisten riskisijoitusten jälkiä. Eläkevakuutusyhtiöden ja rahalaitosten sijoitukset ulkomaisen pääoman tuella pyöriviin yrityksiin tuottavat suhdanteista riippuen voittoa tai tappiota eikä vieras pääoma tahdo pysyä maan rajojen sisäpuolella. Valtion suuri omistusosuus saattaa puolestaan olla merkkinä yrityksen loputtomasta tappiokierteestä eikä valtio edes enemmistöosakkaana pysty puuttumaan yrityksen operatiiviseen toimintaan. Työllisyyttä ylläpitääkseen valtion on pakko toimia niin kotimaisten kuin ulkomaisten sijoittajien takuumiehenä eli ainaisessa lypsylehmän roolissa.

Yritysten on sen sijaan tuotettava voittoa sijoittajille. Valtiolta ja EUlta saamastaan tuesta kiitollisina ne siirtävät tuontantoaan alikehittyneisiin maihin ja potkivat oman maan kallista työvoimaa pellolle entiseen malliin. Samalla valtion on rukattava eläkelainsäädäntöä entistä kireämmälle - toki ylisuuriin eläke-etuihin kajoamatta. Ensisijaisena huolena ei kuitenkaan ole eläkkeiden maksuun tarkoitettujen varojen väheneminen, vaan eläkelaitosten sijoitustoimintaan ja yrityksille annettaviin lainoihin käytössä olevien varojen notkahtaminen.

Kansan ostovoimaa halutaan myös koko ajan heikentää sosiaalietuuksia leikkaamalla. Sen avulla tehdään tilaa ulkomaisille kauppaketjuille, jotka tappavat kotimaiset kauppaketjut. Vaaran vuosina ulkomaiset ketjut katoavat kuin paukut Saharaan. Silloin on palattava luontaistalouteen. Luontaistalous on kuitenkin terve ilmiö ja sitä tapahtuu kaiken aikaa lisääntyvän vaihdantatalouden välityksellä niin kirpputori- kuin nettimyynnissä.

Kansalaisia patistetaan matalapalkkatyöhön, mutta työpaikkoja ei ole tarjolla varsinkaan ikääntyville henkilöille. Sitäpaitsi suuryritykset luovat työpaikkoja ensisijaisesti kurjissa asumis- ja työolosuhteissa eläville ihmisille maapallon alikehittyneille laidoille.

Avainsana ulospääsyyn on innovatiivisuus. Suomessa teollisuuden pitää ruveta kehittämään taloja, laivoja, lentokoneita, autoja, tekstiileitä, televisioita ja kännykänkuoria paperista. Kertakäyttötuotteisiin pitää myös satsata ja myydä niitä valtamerten taakse. Rihkamatavaran tuonti valtamerten takaa on kiellettävä vaikkapa EUn direktiivejä uhmaten. Siihen menee aikaa, mutta siihen asti tilanne on sama kuin korpilla tervassa: Kun nokka irtoaa, niin pyrsty tarttuu...

Maailmanparannus on vaikea yhtälö

Valtiot toimivat pienillä budjeteilla verrattuna harmaan talouden rahavirtoihin. Myös valtionkirkot joutuvat usein kamppailemaan tiukoilla budjeteilla, kun taas moninaiset muut uskonnolliset yhteisöt rypevät rahassa.

Veronkanto-oikeus pitää valtiolliset organisaatiot suhteellisen vakaalla pohjalla. Ne valtiot, jotka onnistuvat pidättämään osan luonnonvaroista itsellään, käymään tuottoisaa asekauppaa ja tekemään peiteltyä yhteistyötä järjestelmällisen rikollisuuden kanssa, menestyvät parhaiten.

Näyttää siltä, että ei ole olemassa globaalia politiikkaa tai bisnestä, joka toimisi puhtaasti kunniallisin keinoin. Päinvastoin, mitä suuremmat varat toiminnassa pyörivät, sitä suuremmat mahdollisuudet rahoittajilla on puhdistaa kilpensä ja sitä pienemmät mahdollisuudet viranomaisilla valvoa toiminnan laillisuutta.

Jatkuva kasvu ja kestävä hyvinvointi tarkoittavat käytännössä sitä, että harmaan talouden kasvu ja rikollisella toiminnalla saavutettu hyvinvointi lisääntyvät paljon nopeammin kuin laillisuuden rajoissa tapahtuva kasvu ja hyvinvointi. Kun lisäksi varallisuuden karttumista ja hyvinvoinnin lisääntymistä kaikissa järjestelmissä ja organisaatioissa tapahtuu epätasaisesti, lisääntyy ihmisten yleinen eriarvoisuus kiihtyvällä nopeudella.

Vapaus ja tasa-arvo eivät voi kehittyä yhtä aikaa jatkuvan kasvun ja kestävän hyvinvoinnin kanssa. Sellainen maailma, jossa kaikki ihmiset tai edes suurin osa ihmiskunnasta nauttisi vapaudesta ja hyvinvoinnista, on mahdottomuus. Sen sijaan sellainen maailma, jossa edes ihmiskunnan vähemmistön vapaus ja hyvinvointi pystytään ylläpitämään, on mahdollisuuksien rajoissa. Se edellyttää kuitenkin jatkuvaa sotimista. Sotimista edellyttää vähemmistön hellittämätön taistelu raaka-aineiden ja markkina-alueiden hallinnasta. Samalla kynnys sotimisen aloittamiseen pysyy matalana, sillä enemmistön ahdinko tuottaa loputonta mielipahaa ja luo jatkuvasti uusia kapinapesäkkeitä.

Hyvinvoinnin panttivangit

Hyvinvointivaltioiden pyrkimys jatkuvaan kasvuun ja kestävään kehitykseen ei takaa onnellisia aikoja maapallon valtaväestölle. Valtaväestön muodostavat köyhät, kehityksestä jälkeenjääneet, monenkirjavia uskontoja tunnustavat ja alkeellisissa olosuhteissa elävät ihmislaumat. Jos erilaisissa kulttuureissa ja elämänpiireissä elävät ihmiset voisivat olla omissa oloissaan, kurjuus olisi heidän omaansa eivätkä he muusta tietäisi. Kun heidät temmataan valtakulttuurien panttivangeiksi, heidän kurjuutensa laajenee ja monipuolistuu.

Keskenään erimieliset ukrainalaiset joutuivat suurvaltojen panttivangeiksi. Palestiinalaiset ovat vuosikymmenten ajan eläneet suurvaltapolitiikan irtolaisina. Voimapolitiikka ei ole rauhoittanut  Afganistania, Irakia, Libyaa eikä Syyriaa. Eri puolilla maapalloa jatkuvat selkkaukset toimivat vain  asekaupan kultamunina.

Maaorjuus ja ihmisten rahtaus orjiksi eri puolille maailmaa lakkasivat vain siitä syystä, että kehitys ajoi perinteisten työmenetelmien ohi. Nyt alkuperäiskansoilta viedään maat ja mannut. Niiden mukana katoavat perinteiset toimeentulon lähteet. Tilalle tarjotaan pakkotyöluonteista toimeentuloa mitättömiä palkkoja vastaan. Voimapolitiikka on historian saatossa rauhoittanut konfliktit vain silloin, kun alkuperäiskansat on pystytty lähes kokonaan tuhoamaan ja rippeet sulkemaan reservaatteihin. Sotilaallisesti voimakkaat valtiot ovat myös etupiirijaon avulla pystyneet ajoittain alistamaan kokonaisia kansakuntia omien talouksiensa työjuhdiksi. 

Hyvinvointivaltioiden jatkuvan kasvun ja kestävän kehityksen edellytyksinä ovat edelleen kehitysmaiden kurjimukset, jotka orjien tavoin raatavat aamusta iltaan. Sitä ei saa ääneen sanoa, mutta tosiasiassa maapallon vähemmistön kestävä hyvinvointi perustuu myös tulevaisuudessa ainoastaan ja vain maapallon enemmistön jatkuvaan ja kestävään kurjistumiseen. 

Vilauttelu juhla-asuissa on trendikästä

Varsinkin juhla-asuissa vilauttelu on trendikästä. Erityisen trendikästä on kekseliäisyys vilauttelun ääripäissä. Vilauttelun ehdotonta aatelia on alkavan kaljun tai jopa kokonaisen kaljun päälaen vilauttelu. Jos lisäksi kenkävalinta antaa mahdollisuuden vilautella varpaanpäitä, on kysymyksessä ääripäiden vilauttelu eli ylä- ja alapään samanaikainen vilauttelu, mikä kyllä huomataan.

Seksikästä on myös kyynärpäiden vilauttelu ellei taipeiden nahka ei ole liian löysää. Sitäkin rohkeampaa on käsien ääripäiden vilauttelu, jolloin kynnenaluset joutuvat erityisen huomion kohteeksi. Sudenkuopan voi välttää maalaamalla kynnet läpinäkymättömällä lakalla. Trendikkyyttä lisää lakan käyttäminen sormien lisäksi varpaissa.

Vilauteltavien ääripäiden värisävyt voivat toistua myös poskipäissä. Punaväriä käytettäessä on varottava, ettei lisää väriä nenänpäähän. Punertavan nenänpään vilauttelua alkuillasta on syytä peitellä vaikkapa peiteväriä käyttämällä. Illan mittaan nenänpää alkaa joka tapauksessa punertaa. Pikkutunneille tultaessa ääripäiden vilauttelu lisääntyy omia aikojaan. Kun posket ovat täynnä, villiintyy meno yleensä aivan poskettomaksi vilautteluksi.

Yhteiskunnan kahdeksas tukijalka

Minulla on Hadley Arvidson. Kaikilla kavereillani on myös Harvit. Niissä on puolitahtiset moottorit, joissa on vain yksi pytty. Pytyssä on puolivartinen mäntä. Se pamahtaa kerran ja potkaisee kaksi kertaa tyhjää. Ääni on tosi miehekäs. BOOM! TRÖPÖTI, TRÖPÖTI - PÖH! Sellaisilla vehkeillä on kiva ottaa katu haltuunsa. WROOM! TRÄPS! Kukaan ei kuule muuta kuin BOOM! TRÖPÖTI, TRÖPÖTI, PÖH!

Minulla ja kevereilla on myös söpöt liivit, joihin on kirjailtu kultaisia enkeleitä. Käytämme ajohaalareita ja henkseleitä. Minä ja kaikki kamuni olemme lainkuuliaista porukkaa. Meille luetaan lakia harva se päivä. Tytöt tykkää meistä, koska olemme rosvon näköistä porukkaa. RÄPS! RÄPS! Olemme silti kilttejä poikia. BOOM! Joukossamme on kaikenlaisia tyyppejä kulkujätkistä valtion korkeimpiin virkamiehiin. Olemme valtio valtiossa.

WROOOM, TRÖPÖTI, TRÖPÖTI, PÖH! Jaaha, siinä kamut lähti hakemaan rahaa metsästä. BOOM! TRÖPÖTI, TRÖPÖTI! Meillä on omat pankit. Meillä on myös omat yritykset, omat hankintakanavat ja omat jakelukanavat, omat tukikohdat, ihan kaikki. TRÖPÖTI, TRÖPÖTI, TRÄPS! Olemme kaikessa mukana. Taustoitamme, lobbaamme, värväämme ja hoidamme kansainvälisiä suhteita. Pidämme huolen siitä, että yhteiskunta toimii kaikilla osa-alueilla kuin rasvattu salama. Kiinalaiset ovat jo kauan sitten huomanneet, että "rahalla on kahdeksan jalkaa". Me olemme yksi niistä.

Kaikki irti autoilusta!

Nykyiset automallit ovat todella nopeita. Huippunopeus saattaa olla lähes 300 km/h. Sellaisella autolla on mukava ajella, kun suurimmat sallitut nopeudet ovat 120 km/h. Joku voi ihmetellä, mihin suurella ylinopeudella varustettua autoa tarvitaan. Se on typerää mietiskelyä.

Kun auto on suorituskykyinen, sillä voi ajaa sitä suurempaa ylinopeutta mitä pienempi aluerajoitus on. Esimerkiksi tiellä, jolla suurin sallittu nopeus on 100 km/h, pystyy huippunopealla autolla ja sopivassa kohdassa räväyttämään jopa 200 km/h ylinopeutta. Sellaiseen suoritukseen ei hitaalla autolla pysty.

Kyllä hitaalla ja halvalla ajoneuvollakin pystyy saavuttamaan reilun ylinopeuden. Ei ole harvinaista, että autolla, jonka maksiminopeus on 120 km/h, pystyy revittämään 80 km/h ylinopeuden sellaisella katuosuudella, jolla suurin sallittu nopeus on 40 km/h.

Ilmiömäiset suoritukset vaativat taitavia kuskeja. Huonon kuskin ei kannata näitä temppuja kokeilla. Tosin huono kuski voi myös päästä nauttimaan autoilun ihanuuksista ajamalla päin keltaisia valoja tai köröttelemällä viereistä kaistaa ja kiilaamalla väliin, kun muut ovat ryhmittyneet jonottamaan. Tarvitaan vain herkkää tilannesilmää ja kokonaisuuden tajua.

Tärkeintä on, ettei tilaisuutta koskaan päästetä käsistä. Suorituskykyiset autot ja liikennemerkein osoitetut rajoitukset ovat sitä varten, että kaikilla autoilijoilla, sekä nopeita että hitaita ajoneuvoja käyttävillä, niin taitavilla kuin taitamattomillakin kuskeilla, olisi mahdollisuus nauttia autoilusta täysillä!