Maailmanparannus on vaikea yhtälö

Valtiot toimivat pienillä budjeteilla verrattuna harmaan talouden rahavirtoihin. Myös valtionkirkot joutuvat usein kamppailemaan tiukoilla budjeteilla, kun taas moninaiset muut uskonnolliset yhteisöt rypevät rahassa.

Veronkanto-oikeus pitää valtiolliset organisaatiot suhteellisen vakaalla pohjalla. Ne valtiot, jotka onnistuvat pidättämään osan luonnonvaroista itsellään, käymään tuottoisaa asekauppaa ja tekemään peiteltyä yhteistyötä järjestelmällisen rikollisuuden kanssa, menestyvät parhaiten.

Näyttää siltä, että ei ole olemassa globaalia politiikkaa tai bisnestä, joka toimisi puhtaasti kunniallisin keinoin. Päinvastoin, mitä suuremmat varat toiminnassa pyörivät, sitä suuremmat mahdollisuudet rahoittajilla on puhdistaa kilpensä ja sitä pienemmät mahdollisuudet viranomaisilla valvoa toiminnan laillisuutta.

Jatkuva kasvu ja kestävä hyvinvointi tarkoittavat käytännössä sitä, että harmaan talouden kasvu ja rikollisella toiminnalla saavutettu hyvinvointi lisääntyvät paljon nopeammin kuin laillisuuden rajoissa tapahtuva kasvu ja hyvinvointi. Kun lisäksi varallisuuden karttumista ja hyvinvoinnin lisääntymistä kaikissa järjestelmissä ja organisaatioissa tapahtuu epätasaisesti, lisääntyy ihmisten yleinen eriarvoisuus kiihtyvällä nopeudella.

Vapaus ja tasa-arvo eivät voi kehittyä yhtä aikaa jatkuvan kasvun ja kestävän hyvinvoinnin kanssa. Sellainen maailma, jossa kaikki ihmiset tai edes suurin osa ihmiskunnasta nauttisi vapaudesta ja hyvinvoinnista, on mahdottomuus. Sen sijaan sellainen maailma, jossa edes ihmiskunnan vähemmistön vapaus ja hyvinvointi pystytään ylläpitämään, on mahdollisuuksien rajoissa. Se edellyttää kuitenkin jatkuvaa sotimista. Sotimista edellyttää vähemmistön hellittämätön taistelu raaka-aineiden ja markkina-alueiden hallinnasta. Samalla kynnys sotimisen aloittamiseen pysyy matalana, sillä enemmistön ahdinko tuottaa loputonta mielipahaa ja luo jatkuvasti uusia kapinapesäkkeitä.

Hyvinvoinnin panttivangit

Hyvinvointivaltioiden pyrkimys jatkuvaan kasvuun ja kestävään kehitykseen ei takaa onnellisia aikoja maapallon valtaväestölle. Valtaväestön muodostavat köyhät, kehityksestä jälkeenjääneet, monenkirjavia uskontoja tunnustavat ja alkeellisissa olosuhteissa elävät ihmislaumat. Jos erilaisissa kulttuureissa ja elämänpiireissä elävät ihmiset voisivat olla omissa oloissaan, kurjuus olisi heidän omaansa eivätkä he muusta tietäisi. Kun heidät temmataan valtakulttuurien panttivangeiksi, heidän kurjuutensa laajenee ja monipuolistuu.

Keskenään erimieliset ukrainalaiset joutuivat suurvaltojen panttivangeiksi. Palestiinalaiset ovat vuosikymmenten ajan eläneet suurvaltapolitiikan irtolaisina. Voimapolitiikka ei ole rauhoittanut  Afganistania, Irakia, Libyaa eikä Syyriaa. Eri puolilla maapalloa jatkuvat selkkaukset toimivat vain  asekaupan kultamunina.

Maaorjuus ja ihmisten rahtaus orjiksi eri puolille maailmaa lakkasivat vain siitä syystä, että kehitys ajoi perinteisten työmenetelmien ohi. Nyt alkuperäiskansoilta viedään maat ja mannut. Niiden mukana katoavat perinteiset toimeentulon lähteet. Tilalle tarjotaan pakkotyöluonteista toimeentuloa mitättömiä palkkoja vastaan. Voimapolitiikka on historian saatossa rauhoittanut konfliktit vain silloin, kun alkuperäiskansat on pystytty lähes kokonaan tuhoamaan ja rippeet sulkemaan reservaatteihin. Sotilaallisesti voimakkaat valtiot ovat myös etupiirijaon avulla pystyneet ajoittain alistamaan kokonaisia kansakuntia omien talouksiensa työjuhdiksi. 

Hyvinvointivaltioiden jatkuvan kasvun ja kestävän kehityksen edellytyksinä ovat edelleen kehitysmaiden kurjimukset, jotka orjien tavoin raatavat aamusta iltaan. Sitä ei saa ääneen sanoa, mutta tosiasiassa maapallon vähemmistön kestävä hyvinvointi perustuu myös tulevaisuudessa ainoastaan ja vain maapallon enemmistön jatkuvaan ja kestävään kurjistumiseen. 

Vilauttelu juhla-asuissa on trendikästä

Varsinkin juhla-asuissa vilauttelu on trendikästä. Erityisen trendikästä on kekseliäisyys vilauttelun ääripäissä. Vilauttelun ehdotonta aatelia on alkavan kaljun tai jopa kokonaisen kaljun päälaen vilauttelu. Jos lisäksi kenkävalinta antaa mahdollisuuden vilautella varpaanpäitä, on kysymyksessä ääripäiden vilauttelu eli ylä- ja alapään samanaikainen vilauttelu, mikä kyllä huomataan.

Seksikästä on myös kyynärpäiden vilauttelu ellei taipeiden nahka ei ole liian löysää. Sitäkin rohkeampaa on käsien ääripäiden vilauttelu, jolloin kynnenaluset joutuvat erityisen huomion kohteeksi. Sudenkuopan voi välttää maalaamalla kynnet läpinäkymättömällä lakalla. Trendikkyyttä lisää lakan käyttäminen sormien lisäksi varpaissa.

Vilauteltavien ääripäiden värisävyt voivat toistua myös poskipäissä. Punaväriä käytettäessä on varottava, ettei lisää väriä nenänpäähän. Punertavan nenänpään vilauttelua alkuillasta on syytä peitellä vaikkapa peiteväriä käyttämällä. Illan mittaan nenänpää alkaa joka tapauksessa punertaa. Pikkutunneille tultaessa ääripäiden vilauttelu lisääntyy omia aikojaan. Kun posket ovat täynnä, villiintyy meno yleensä aivan poskettomaksi vilautteluksi.

Yhteiskunnan kahdeksas tukijalka

Minulla on Hadley Arvidson. Kaikilla kavereillani on myös Harvit. Niissä on puolitahtiset moottorit, joissa on vain yksi pytty. Pytyssä on puolivartinen mäntä. Se pamahtaa kerran ja potkaisee kaksi kertaa tyhjää. Ääni on tosi miehekäs. BOOM! TRÖPÖTI, TRÖPÖTI - PÖH! Sellaisilla vehkeillä on kiva ottaa katu haltuunsa. WROOM! TRÄPS! Kukaan ei kuule muuta kuin BOOM! TRÖPÖTI, TRÖPÖTI, PÖH!

Minulla ja kevereilla on myös söpöt liivit, joihin on kirjailtu kultaisia enkeleitä. Käytämme ajohaalareita ja henkseleitä. Minä ja kaikki kamuni olemme lainkuuliaista porukkaa. Meille luetaan lakia harva se päivä. Tytöt tykkää meistä, koska olemme rosvon näköistä porukkaa. RÄPS! RÄPS! Olemme silti kilttejä poikia. BOOM! Joukossamme on kaikenlaisia tyyppejä kulkujätkistä valtion korkeimpiin virkamiehiin. Olemme valtio valtiossa.

WROOOM, TRÖPÖTI, TRÖPÖTI, PÖH! Jaaha, siinä kamut lähti hakemaan rahaa metsästä. BOOM! TRÖPÖTI, TRÖPÖTI! Meillä on omat pankit. Meillä on myös omat yritykset, omat hankintakanavat ja omat jakelukanavat, omat tukikohdat, ihan kaikki. TRÖPÖTI, TRÖPÖTI, TRÄPS! Olemme kaikessa mukana. Taustoitamme, lobbaamme, värväämme ja hoidamme kansainvälisiä suhteita. Pidämme huolen siitä, että yhteiskunta toimii kaikilla osa-alueilla kuin rasvattu salama. Kiinalaiset ovat jo kauan sitten huomanneet, että "rahalla on kahdeksan jalkaa". Me olemme yksi niistä.

Kaikki irti autoilusta!

Nykyiset automallit ovat todella nopeita. Huippunopeus saattaa olla lähes 300 km/h. Sellaisella autolla on mukava ajella, kun suurimmat sallitut nopeudet ovat 120 km/h. Joku voi ihmetellä, mihin suurella ylinopeudella varustettua autoa tarvitaan. Se on typerää mietiskelyä.

Kun auto on suorituskykyinen, sillä voi ajaa sitä suurempaa ylinopeutta mitä pienempi aluerajoitus on. Esimerkiksi tiellä, jolla suurin sallittu nopeus on 100 km/h, pystyy huippunopealla autolla ja sopivassa kohdassa räväyttämään jopa 200 km/h ylinopeutta. Sellaiseen suoritukseen ei hitaalla autolla pysty.

Kyllä hitaalla ja halvalla ajoneuvollakin pystyy saavuttamaan reilun ylinopeuden. Ei ole harvinaista, että autolla, jonka maksiminopeus on 120 km/h, pystyy revittämään 80 km/h ylinopeuden sellaisella katuosuudella, jolla suurin sallittu nopeus on 40 km/h.

Ilmiömäiset suoritukset vaativat taitavia kuskeja. Huonon kuskin ei kannata näitä temppuja kokeilla. Tosin huono kuski voi myös päästä nauttimaan autoilun ihanuuksista ajamalla päin keltaisia valoja tai köröttelemällä viereistä kaistaa ja kiilaamalla väliin, kun muut ovat ryhmittyneet jonottamaan. Tarvitaan vain herkkää tilannesilmää ja kokonaisuuden tajua.

Tärkeintä on, ettei tilaisuutta koskaan päästetä käsistä. Suorituskykyiset autot ja liikennemerkein osoitetut rajoitukset ovat sitä varten, että kaikilla autoilijoilla, sekä nopeita että hitaita ajoneuvoja käyttävillä, niin taitavilla kuin taitamattomillakin kuskeilla, olisi mahdollisuus nauttia autoilusta täysillä!

Rotuopit joutavat romukoppaan

Sana "neekeri" on aikoja sitten julistettu rasistiseksi käsitteeksi. Sitä ei voida käyttää edes lakritsimainoksissa. Neekerin sijaan voitaisiin ottaa käyttöön termi "nopsajalkainen", jota ei voitane pitää rasistisena ilmaisuna.

Sen sijaan "arjalaisuus" kukoistaa, vaikka sanalla ei rotuopillisesti ole minkäänlaista tieteellistä eikä tuon taivaallista asiallista merkitystä. Poliittisessa mielessä sillä kuitenkin on vankka jalansija, joten sitä ei julisteta pannaan. "Kalkkilaivan kapteeni" on humorestinen termi, joka kestäisi rasistiset väitteet, mutta se ei istu rodun nimeksi. Nimityksenä "valkonaama" on myös epäkelpo, koska "punanahka" on lievästi rasistinen ilmaisu. "Valkolainen" on huono nimitys, koska sen vastakohtana on "mustalainen" ja taas ollaan umpikujassa. "Väritön" ei sovi, koska sitten pitäisi puhua myös "värillisestä".  Ehkäpä "monenkirjava" tai "kaikenkarvainen" sopisi parhaiten eurooppalaisille.

Mongoleja vierastetaan läntisessä maailmassa siitä huolimatta, että heidän joukostaan löytyvät maailman älykkäimmät ihmisryhmät ja heidän hallinnassaan alkaa olla myös melkoinen osa läntisen maailman varallisuudesta. Kiinalaiset, korealaiset ja japanilaiset siirtävät globaalitalouden painopistettä Tyynelle merelle. Siitä huolimatta eskimot ja intiaanit tulevat ensimmäisinä mieleen, kun puhutaan etäisistä mongolitaustoista. Jopa lappalaisia pidetään mongoleina, vaikka heidän juurensa ovat Euroopan mantereella. "Keltainen" on huono ilmaisu mongolitaustaiselle. "Keltiäinen" sopisi paremmin, sillä ilmaus viittaa ahkeriin muurahaisiin, jotka ovat aikojen alusta olleet ja tulevat aikojen loppuun myös olemaan.

Kuten huomataan, tieteelliset ja propagandistiset rotuopit elävät omaa elämäänsä ja ovat oman aikakautensa tuotteita. Vanhoillisina ja vanhentuneina käsityksinä ne joutavat romukoppaan. On aika ottaa käyttöön uudet termit. Maaseudulla ja syrjäisillä alueilla asuvat ihmiset voisivat olla "heinähattuja" ja kaupungeissa asuvat "kukkaiskansaa". Festarivaiheiden jälkeen ja tutkimattomia polkuja pitkin heistä polveutuvat m.m. "hipit", "hihhulit", "popparit" , "boheemit", "jupit", "nörtit" ja monet muut vanhemmalle sukupolvelle tuntemattomat tyypitykset. Tässä sitä riittäisi tutkimussarkaa useammallekin tieteenhaaralle.

Sotahysteria on vallalla

Sotahysteria on vallannut ihmismielet. Enää ei puhuta yhteisestä uhkasta, jonka terroristit aiheuttavat. Nyt maailma on jakautunut kahteen leiriin ja mukaan ovat tulleet separatistit. Toisinajattelijoiden rauhanomaiset keinot muutosten aikaansaamiseksi ovat loppuneet siitä huolimatta, että sosiaalinen media on tarjonnut ennennäkemättömän suuret mahdollisuudet yhteiskunnallisten epäkohtien osoittamiseen, asioihin puuttumiseen ja muutosten tekemiseen ilman väkivaltaa.

Ääriainekset ovat aina olleet kärsimättömiä odottamaan muutoksia ja lähteneet ensimmäisinä suoran toiminnan tielle. Heidän vuokseen anarkisteiksi, terroristeiksi ja separatisteiksi leimautuvat myös ne, jotka esittävät rauhanomaisin keinoin muutoksia perinteisten valtasuhteiden uusjaolle. Seurauksena on umpikuja, jota ei voida neuvottelemalla ratkaista.

Asetelma on pysynyt muuttumattomana koko ihmiskunnan historian ajan. Paikallisilla ja rajoitetuilla sodilla on valloitettu uusia alueita, ylläpidetty vanhaa hallintoa tai tehty vallankumouksia.  Suursotiin on jouduttu, kun kokonaistilanne on riistäytynyt vallanpitäjien otteesta ja sotahysteria on tarttunut laajoihin kansalaispiireihin. Hysterian vallitessa ei ajatella niitä kauheuksia, joita kaikki sodat väistämättä aiheuttavat. Kärsimysten sijasta korostetaan sankaruutta ja urotekoja, jotta jälkipolvet saisivat elää onnellista elämää.

Hurmahenkiset sotilaat ja villiintyneet vapaaehtoiset eivät usko kuolevansa sodan ensimmäiseen tai viimeiseen luotiin. He haluavat vain antaa turpiin viholliselle. Sitä odottavat myös siviilit. Valitettavasti sodissa kuolleet tai rampautuneet sotilaat ja siviilit ovat vain sijaiskärsijöitä. Kun uhreja on riittävästi, niin hysteria hiipuu...ja kun savu hälvenee, niin tuhkaan istuttavat nauriinsa ne, jotka jäävät henkiin.