Vilauttelu juhla-asuissa on trendikästä

Varsinkin juhla-asuissa vilauttelu on trendikästä. Erityisen trendikästä on kekseliäisyys vilauttelun ääripäissä. Vilauttelun ehdotonta aatelia on alkavan kaljun tai jopa kokonaisen kaljun päälaen vilauttelu. Jos lisäksi kenkävalinta antaa mahdollisuuden vilautella varpaanpäitä, on kysymyksessä ääripäiden vilauttelu eli ylä- ja alapään samanaikainen vilauttelu, mikä kyllä huomataan.

Seksikästä on myös kyynärpäiden vilauttelu ellei taipeiden nahka ei ole liian löysää. Sitäkin rohkeampaa on käsien ääripäiden vilauttelu, jolloin kynnenaluset joutuvat erityisen huomion kohteeksi. Sudenkuopan voi välttää maalaamalla kynnet läpinäkymättömällä lakalla. Trendikkyyttä lisää lakan käyttäminen sormien lisäksi varpaissa.

Vilauteltavien ääripäiden värisävyt voivat toistua myös poskipäissä. Punaväriä käytettäessä on varottava, ettei lisää väriä nenänpäähän. Punertavan nenänpään vilauttelua alkuillasta on syytä peitellä vaikkapa peiteväriä käyttämällä. Illan mittaan nenänpää alkaa joka tapauksessa punertaa. Pikkutunneille tultaessa ääripäiden vilauttelu lisääntyy omia aikojaan. Kun posket ovat täynnä, villiintyy meno yleensä aivan poskettomaksi vilautteluksi.

Yhteiskunnan kahdeksas tukijalka

Minulla on Hadley Arvidson. Kaikilla kavereillani on myös Harvit. Niissä on puolitahtiset moottorit, joissa on vain yksi pytty. Pytyssä on puolivartinen mäntä. Se pamahtaa kerran ja potkaisee kaksi kertaa tyhjää. Ääni on tosi miehekäs. BOOM! TRÖPÖTI, TRÖPÖTI - PÖH! Sellaisilla vehkeillä on kiva ottaa katu haltuunsa. WROOM! TRÄPS! Kukaan ei kuule muuta kuin BOOM! TRÖPÖTI, TRÖPÖTI, PÖH!

Minulla ja kevereilla on myös söpöt liivit, joihin on kirjailtu kultaisia enkeleitä. Käytämme ajohaalareita ja henkseleitä. Minä ja kaikki kamuni olemme lainkuuliaista porukkaa. Meille luetaan lakia harva se päivä. Tytöt tykkää meistä, koska olemme rosvon näköistä porukkaa. RÄPS! RÄPS! Olemme silti kilttejä poikia. BOOM! Joukossamme on kaikenlaisia tyyppejä kulkujätkistä valtion korkeimpiin virkamiehiin. Olemme valtio valtiossa.

WROOOM, TRÖPÖTI, TRÖPÖTI, PÖH! Jaaha, siinä kamut lähti hakemaan rahaa metsästä. BOOM! TRÖPÖTI, TRÖPÖTI! Meillä on omat pankit. Meillä on myös omat yritykset, omat hankintakanavat ja omat jakelukanavat, omat tukikohdat, ihan kaikki. TRÖPÖTI, TRÖPÖTI, TRÄPS! Olemme kaikessa mukana. Taustoitamme, lobbaamme, värväämme ja hoidamme kansainvälisiä suhteita. Pidämme huolen siitä, että yhteiskunta toimii kaikilla osa-alueilla kuin rasvattu salama. Kiinalaiset ovat jo kauan sitten huomanneet, että "rahalla on kahdeksan jalkaa". Me olemme yksi niistä.

Kaikki irti autoilusta!

Nykyiset automallit ovat todella nopeita. Huippunopeus saattaa olla lähes 300 km/h. Sellaisella autolla on mukava ajella, kun suurimmat sallitut nopeudet ovat 120 km/h. Joku voi ihmetellä, mihin suurella ylinopeudella varustettua autoa tarvitaan. Se on typerää mietiskelyä.

Kun auto on suorituskykyinen, sillä voi ajaa sitä suurempaa ylinopeutta mitä pienempi aluerajoitus on. Esimerkiksi tiellä, jolla suurin sallittu nopeus on 100 km/h, pystyy huippunopealla autolla ja sopivassa kohdassa räväyttämään jopa 200 km/h ylinopeutta. Sellaiseen suoritukseen ei hitaalla autolla pysty.

Kyllä hitaalla ja halvalla ajoneuvollakin pystyy saavuttamaan reilun ylinopeuden. Ei ole harvinaista, että autolla, jonka maksiminopeus on 120 km/h, pystyy revittämään 80 km/h ylinopeuden sellaisella katuosuudella, jolla suurin sallittu nopeus on 40 km/h.

Ilmiömäiset suoritukset vaativat taitavia kuskeja. Huonon kuskin ei kannata näitä temppuja kokeilla. Tosin huono kuski voi myös päästä nauttimaan autoilun ihanuuksista ajamalla päin keltaisia valoja tai köröttelemällä viereistä kaistaa ja kiilaamalla väliin, kun muut ovat ryhmittyneet jonottamaan. Tarvitaan vain herkkää tilannesilmää ja kokonaisuuden tajua.

Tärkeintä on, ettei tilaisuutta koskaan päästetä käsistä. Suorituskykyiset autot ja liikennemerkein osoitetut rajoitukset ovat sitä varten, että kaikilla autoilijoilla, sekä nopeita että hitaita ajoneuvoja käyttävillä, niin taitavilla kuin taitamattomillakin kuskeilla, olisi mahdollisuus nauttia autoilusta täysillä!

Rotuopit joutavat romukoppaan

Sana "neekeri" on aikoja sitten julistettu rasistiseksi käsitteeksi. Sitä ei voida käyttää edes lakritsimainoksissa. Neekerin sijaan voitaisiin ottaa käyttöön termi "nopsajalkainen", jota ei voitane pitää rasistisena ilmaisuna.

Sen sijaan "arjalaisuus" kukoistaa, vaikka sanalla ei rotuopillisesti ole minkäänlaista tieteellistä eikä tuon taivaallista asiallista merkitystä. Poliittisessa mielessä sillä kuitenkin on vankka jalansija, joten sitä ei julisteta pannaan. "Kalkkilaivan kapteeni" on humorestinen termi, joka kestäisi rasistiset väitteet, mutta se ei istu rodun nimeksi. Nimityksenä "valkonaama" on myös epäkelpo, koska "punanahka" on lievästi rasistinen ilmaisu. "Valkolainen" on huono nimitys, koska sen vastakohtana on "mustalainen" ja taas ollaan umpikujassa. "Väritön" ei sovi, koska sitten pitäisi puhua myös "värillisestä".  Ehkäpä "monenkirjava" tai "kaikenkarvainen" sopisi parhaiten eurooppalaisille.

Mongoleja vierastetaan läntisessä maailmassa siitä huolimatta, että heidän joukostaan löytyvät maailman älykkäimmät ihmisryhmät ja heidän hallinnassaan alkaa olla myös melkoinen osa läntisen maailman varallisuudesta. Kiinalaiset, korealaiset ja japanilaiset siirtävät globaalitalouden painopistettä Tyynelle merelle. Siitä huolimatta eskimot ja intiaanit tulevat ensimmäisinä mieleen, kun puhutaan etäisistä mongolitaustoista. Jopa lappalaisia pidetään mongoleina, vaikka heidän juurensa ovat Euroopan mantereella. "Keltainen" on huono ilmaisu mongolitaustaiselle. "Keltiäinen" sopisi paremmin, sillä ilmaus viittaa ahkeriin muurahaisiin, jotka ovat aikojen alusta olleet ja tulevat aikojen loppuun myös olemaan.

Kuten huomataan, tieteelliset ja propagandistiset rotuopit elävät omaa elämäänsä ja ovat oman aikakautensa tuotteita. Vanhoillisina ja vanhentuneina käsityksinä ne joutavat romukoppaan. On aika ottaa käyttöön uudet termit. Maaseudulla ja syrjäisillä alueilla asuvat ihmiset voisivat olla "heinähattuja" ja kaupungeissa asuvat "kukkaiskansaa". Festarivaiheiden jälkeen ja tutkimattomia polkuja pitkin heistä polveutuvat m.m. "hipit", "hihhulit", "popparit" , "boheemit", "jupit", "nörtit" ja monet muut vanhemmalle sukupolvelle tuntemattomat tyypitykset. Tässä sitä riittäisi tutkimussarkaa useammallekin tieteenhaaralle.

Sotahysteria on vallalla

Sotahysteria on vallannut ihmismielet. Enää ei puhuta yhteisestä uhkasta, jonka terroristit aiheuttavat. Nyt maailma on jakautunut kahteen leiriin ja mukaan ovat tulleet separatistit. Toisinajattelijoiden rauhanomaiset keinot muutosten aikaansaamiseksi ovat loppuneet siitä huolimatta, että sosiaalinen media on tarjonnut ennennäkemättömän suuret mahdollisuudet yhteiskunnallisten epäkohtien osoittamiseen, asioihin puuttumiseen ja muutosten tekemiseen ilman väkivaltaa.

Ääriainekset ovat aina olleet kärsimättömiä odottamaan muutoksia ja lähteneet ensimmäisinä suoran toiminnan tielle. Heidän vuokseen anarkisteiksi, terroristeiksi ja separatisteiksi leimautuvat myös ne, jotka esittävät rauhanomaisin keinoin muutoksia perinteisten valtasuhteiden uusjaolle. Seurauksena on umpikuja, jota ei voida neuvottelemalla ratkaista.

Asetelma on pysynyt muuttumattomana koko ihmiskunnan historian ajan. Paikallisilla ja rajoitetuilla sodilla on valloitettu uusia alueita, ylläpidetty vanhaa hallintoa tai tehty vallankumouksia.  Suursotiin on jouduttu, kun kokonaistilanne on riistäytynyt vallanpitäjien otteesta ja sotahysteria on tarttunut laajoihin kansalaispiireihin. Hysterian vallitessa ei ajatella niitä kauheuksia, joita kaikki sodat väistämättä aiheuttavat. Kärsimysten sijasta korostetaan sankaruutta ja urotekoja, jotta jälkipolvet saisivat elää onnellista elämää.

Hurmahenkiset sotilaat ja villiintyneet vapaaehtoiset eivät usko kuolevansa sodan ensimmäiseen tai viimeiseen luotiin. He haluavat vain antaa turpiin viholliselle. Sitä odottavat myös siviilit. Valitettavasti sodissa kuolleet tai rampautuneet sotilaat ja siviilit ovat vain sijaiskärsijöitä. Kun uhreja on riittävästi, niin hysteria hiipuu...ja kun savu hälvenee, niin tuhkaan istuttavat nauriinsa ne, jotka jäävät henkiin.  

Vanha papyruskäärö

Viiden kansainvälisesti tunnetun huippuyliopiston professorit ovat analysoineet tuhat vuotta vanhan papyruskäärön, jossa kerrotaan kotkan saaneen sulkasadon ja muuttuneen kyyhkyseksi. Tapauksesta kertoi ensimmäisenä Takatuhdon Sanomat. Tutkijoiden mukaan papyrus on todennäköisesti aito.

Pinkpantertonin yliopiston varhaisten eläinlajien vierailevana luennoitsijana toiminut erityistutkija Kalle Kuheroinen kertoi papyruksesta julkisuuteen jo vuonna 1991. Kuheroinen oli hankkinut tuntemattomalta keräilijältä mitättömän pienen papyruksenpalan, jossa oli sekotinkielinen teksti: Kotka muuttui sulkasadon jälkeen kyyhkyksi. Papyruksesta nousi tuolloin valtava kohu asiantuntijapiireissä ja monet pitivät sitä väärennöksenä.

Geoteknokemistologian ja biotoksoanalyysologian tutkijat Absurdanian teknisestä korkeakoulusta sekä Lobotomanian ja Noneverhamptonin yliopistoista ovat nyt laserapyktoloineet papyrusta. Heidän mukaansa käärö on peräisin jotakuinkin  900-1100-luvulta. Useat tutkijat pitävät kääröä kuitenkin 3000 vuotta vanhempana. 

Tutkimustuloksista ei yksiselitteisesti käy ilmi, että tekstissä tarkoitettu kotka olisi kotka ja kyyhky olisi kyyhky. Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että käärö on ainakin tuhat vuotta vanha ja kirjoitus sitäkin vanhempi. Tutkimukset on täsmennetty kontraspektro-ontografian avulla. Kirjoitustekniikan on todettu olevan samaa perua ainakin 50 muun papyruksen kanssa.

Kalle Kuheroinen on nyttemmin julkaissut artikkelin papyruksesta Noneverhampton Surlogistical Revue -lehdessä. Pöllöestetiikan professori Curys Coptiman on kritisoinut artikkelia rajusti ja pitää kääröä sekä väärennöksenä että mahdollisesti jopa helmipöllöihin kohdistuvana ajojahtina.

Suuret ja pienet palkat kulkevat käsi kädessä

Suuret organisaatiot ovat sekä hyviä että huonoja työnantajia. Suuri organisaatio tai yritys ei välttämättä tarvitse hyvää johtajaa. Huonokin kelpaa. Varmaa kuitenkin on, että muodollisesti tarvitaan aina ylin käskynhaltija. Ilman keulakuvaa, pelkästään kasvottomien ihmisten johdolla, suuria ihmismassoja ei voida hallita. Kasvottomien vaikuttajien paikka on johtajan taustalla.

Suuren yrityksen johtajan palkalla ei ole juuri mitään merkitystä yrityksen kehittämisen kannalta, sillä suuren yrityksen johtajan palkka ei ole riippuvainen yhtiön menestyksestä. Johtajan palkan korottaminen 50 %:lla voidaan helposti kuitata 100 työntekijän irtisanomisella. Suuren yrityksen johtaja on tärkeä pelinappula, jota käytetään sekä yrityksen ulkoisen uskottavuuden että sisäisen järjestyksen ylläpitämiseksi.

Työntekijän kannalta suuri yritys on hyvä työnantaja siinä mielessä, että sen tuhansia lokeroita ei kukaan tunne ja niihin voi keskinkertainen ja jopa huono työntekijä - hyvällä tuurilla - piiloutua koko elämänsä ajaksi. Pienikin palkka riittää huonoina aikoina takaamaan hengissä säilymisen ja pienellä ponnistelulla saattaa parhaina vuosina päästä jopa siedettäville ansioille.

Työntekijän kannalta suuren yrityksen huono puoli on siinä, että se tasapäistää työntekijänsä, tappaa luovuuden ja on kuuro sisältäpäin tuleville ideoille. Suurten yritysten johtajien suuret palkat kuuluvat organisaation toimintatapaan samalla tavalla kuin niiden työntekijöiden pienet palkat. Ne antavat suurelle joukolle ihmisiä toimeentulon ja takaavat yritysten suuromistajille, elinkeinoelämän ja ammattiyhdistysten keskusliitoille hyvän elämän.