lauantai 20. heinäkuuta 2013

Työmarkkinoista orjamarkkinoihin

Työmarkkinajärjestöt alkavat siirtyä taisteluasemiin, jotta syksyn suuresta näytöksestä tulisi mahdollisimman näyttävä ja suurta yleisöä kiinnostava mittelö. Työnantajien etujärjestö on väläytellyt jopa keskitettyä tuloratkaisua, vaikka keskitetyt sopimukset merkitsevät sille jäännettä menneiltä ajoilta. Työnantajien reilu kädenojennus perustuu siihen, että keskitetty sopimus on käyttökelpoinen silloin ja vain silloin, kun se koskee yleistä palkkojen alentamista. Kun työntekijäpuoli joka tapauksessa hylkää palkkojen alentamista koskevan keskitetyn esityksen, työnantajapuoli voi sanoa, että itse asiassa työntekijöiden etujärjestö on itse torpedoinut keskitetyn tuloratkaisun.

Valtiovalta on kantanut kortensa kekoon korostamalla hyvissä ajoin, että palkkaneuvottelut ovat kokonaan työmarkkinajärjestöjen heiniä. Valtiovalta voi vain vedota neuvotteluosapuoliin ja korostaa, että kansallisen hädän hetkellä on noudatettava erittäin pidättyväistä ja maltillista palkkaratkaisua eli suomeksi sanottuna palkkoja on mieluummin alennettava kuin pidettävä ennallaan. Valtiovalta pystyy kolmikannan nimissä tarjoamaan vain tuloverojen hienoista alentamista, mikä puolestaan edellyttää sosiaalietuuksien reipasta leikkaamista.

Armon vuonna 2013 tämä perinteinen näytelmä on saanut vieraileviksi solisteikseen sekä kotimaisia että mannermaisia huippujohtajia , jotka viikosta toiseen esittävät kauhukuvia Eurooppaa ja Suomea odottavasta ankeudesta: Seuraako Suomi Espanjan vai Kreikan mallia? Ja se nähdään ennen pitkää! Ilman kansan karttuisaa kättä Suomi ei pärjää Euroopassa eikä Eurooppa suurten markkina-alueiden kilpailussa. Ilman talvisodan henkeä Suomi ei saa edes omia sisämarkkinoitaan pyörimään. Ilman elintason alentamista ei siis ole tulevaisuutta. Kenen pitää alentaa elintasoaan? Ei ainakaan hyvätuloisten, sillä silloin sitä vasta lirissä oltaisiin eli ajauduttaisiin kaaokseen. Elintasoa pitää laskea jäljelle jäävältä väeltä, jota on pilvin pimein. Vähäväkisten sekalaisessa enemmistössä on aina ollut ja tulee olemaan koko valtakunnan joustovara, talkootuki ja talvisodan henkeä uhkuva turva.

Ei riitä, että tuotantoa siirretään halvan työvoiman maihin. Sen lisäksi eurooppalaisten yleinen palkkataso on ajettava kehitysmaiden palkkatasolle. Eurooppalaisten ja pikku hiljaa myös suomalaisten on tultava toimeen 200 - 500 euron kuukausipalkalla. Päivittäisen työajan on venyttävä 12 - 18 tuntiin, ylityökorvaukset maksettava työnantajan harkinnan mukaan, vuosilomapalkoista luovuttava, lomat lyhennettävä 2 viikkoon ja pidettävä 2 - 3 vuoden välein. Myös sosiaaliturva on vähin erin jätettävä vapaaehtoistyön, yleishyödyllisten järjestöjen ja uskonnollisten yhdistysten varaan.

Se tarkoittaa, että työntekoa koskeva ajattelu on muutettava lainsäädäntöä ja sopimusjärjestelmiä myöten. Työn hintaa ei muulla tavalla saada kilpailukykyiseksi halvan työvoiman maiden kanssa. Kaiken kaikkiaan länsimaisen ihmisen on vähin erin ja avoimesti siirryttävä puhtaaseen orjayhteiskuntaan eli työmarkkinoista orjamarkkinoihin.

Yhteistä hyvää ei kerta kaikkiaan voi riittää kaikille. Sen vuoksi työnteko on nostettava sille kuuluvalle jalustalle. Perustyöviikko voi olla kuusipäiväinen ja työpäivä kestää ajoittain jopa 24 tuntia. Se edellyttää, että työssäoloa ruvetaan arvostamaan enemmän kuin makoilua, joutilaisuutta, viihdettä, shoppailua, matkailua, kaikenkarvaista turhaa harrastamista ja joutavaa puuhastelua. Elämän luonnolliset perusnautinnot toki säilyvät vähäväkisellä enemmistöllä niin kauan kuin elämää on. Siinä sivussa keinotekoiset nautinnot hoituvat ja riittävät hyvätuloiselle vähemmistölle eikä siitä todellakaan kannata kademieltä kantaa. Toisin sanoen "aikansa aikaa kutakin, sanoi pässi, kun päätä leikattiin". 

perjantai 28. kesäkuuta 2013

Finland´s future in reality

The global market represents the people who are seeking a profit on their investments. In the best position are the countries that have a lot of faceless poor people. As the global market is faceless, it is constantly looking for large numbers of faceless poor people. The mechanism works in such a way that one poor person makes 100 products per hour and receive 20 cent hourly wage.

Then the global market sells those hundred cheap products in an hour at the price of 10 cents a piece. So the market will get 10 euros per hour, and the poor people will be able to purchase one cheap product at the price of the 10 cents.

Such a small country like Finland, with a population of 5 million inhabitants, is unable to compete with cheap products in the global market. When the price of know-how will drop in the world market, Finland is in trouble.

In the future, Finland's only real chance is the economy that bases on barter, small-scale farming, voluntary work and the co-operative business in the internal market of its own. In the international affairs Finland could be the market square by offering the complete duty-free protection to the money of faceless big business.

keskiviikko 8. toukokuuta 2013

All secret registries are not like scrap heaps

A secret registry is like a scrap heap, said one columnist. Very well said. All the states and organizations are keeping secret lists, records, registries and archives. The bigest states have the greatest scrap heaps. No one knows what all there is within their scrap heaps. Only administrators and senior managements have the right to dig up those rubbish heaps and only for the reason of their own. No one knows why, from whom to whom and what kind of information is needed. Everything is done in secret.

When leaks occur, the leak distributors will be severely punished. If the leaked information raises some offense, the administrators will promise to fix the case. The repair information of the secret registry, however, is topsecret. So, no one knows whether the register is rectified or not. And no one knows if even worse information that remains. However, those in power need for their secret archives, because the power does not stay up without those scrap heaps.

The secret information is either in good or evil hands. Only our sins have that kind of secret registry, which no man has access to. We know nothing about the secret ways of the Lord. The secret of life is hidden both from us and  from leakage.

maanantai 29. huhtikuuta 2013

Bordeller och skatteparadis

 Bordeller och skatteparadis är viktiga förutsättningar för en hög levnadsstandard och för ett gott liv. Man kan inte tänka på något bättre skydd av privatlivets integritet än bordell och inte bättre garanti för stora pengar än de yttrest pålitliga skatteparadisen. Bordellerna och skatteparadisen är grenar på samma träd av sekretess.

Bordeller befinner sig lika bra i skumma gränder av alla större städer som vid internationella flygplatser i utkanten och lika bra i moteller och i avlägsna småhus på landsbygden som privata bostäder i centrum. Sexklubbar och gatuprostitution kontrolleras av myndigheterna fastän de utgör bara toppen av isberget därför att de är så synliga på gatunivån.

För att trygga stora medel för investeringar i framtiden och för att få den bästa avkastningen på pengar måste man använda skatteparadisens fullservice därför att paradisen får skyddet av de stater där de är belägna. De är de enda platser i världen där insättningsgaranti är perfekt, banksekretess helig och någon normal skattelagstiftning gäller inte. De tar hand om olje-, skatte-, pension- och alla slags vinstmiljarder utav diktatorer, statsmän, affärsmän, privata och statliga företag, aktieägare, rika familjer och arvingar. Där ligger investeringsmedel utanför all slags offentlig redovisning. Precis runt hörnet fungerar också stora banker som penningtvättsmaskiner och paradiser för mörka pengar.

Den svarta ekonomin är samtidigt ett hot och en möjlighet och en hel del av mänsklighetens framtid långt framåt. Kontinuerlig tillväxt och hållbar utveckling kräver dessa starka underlag och backgrunder. En vanlig människa måste bara förlita sig på det. Han skall ha ett ljust sinne. Han behöver bara öva sig sin förmåga att bekämpa onda tankar.

torstai 18. huhtikuuta 2013

Espa fullt av julkkuja!

Söndagens soliga väder lockade till Esplanaden i Helsingfors fullt av julkkur. Hand i hand sågs superkopplaren Olle Pander med sin före detta exflickvän Sussi Witenör. Som tredje hjulet till dem gjorde sällskap den finska ykkösjulkkun Kille Kaamanen. På parkbänken kaulailivat Gallista Kukkanen och Bertel Brunsås. Vid kiosken väntade taxin på den året runt i topless klädda Amber "Cucu" Cumber. Ögonen vände sig också till Lionel Löskvist och Misu Tuheva då de hoppade genom busken där Misu tappade sin skon i hagtorn. Där sågs också Rip "Hassis" Trip, backgrundssångaren till The Rolling Stowes. Rip hade odlat ett långt skägg. Konstgjord-blomma-konstnären Asta Aurora Amoras långa flätning emellertid avslöjade paret. Vinnaren av omröstning av Årets Mode Guru Tuisku Rupsu strålade vid sidan sin kära Hermann Antipes och de var fotografernas stora favoriter. I två år har Hermann tjänat tio miljoner euro genom att flyga ner från alla av de största hoppningsbackar i Europa med hjullösa barnvagnar.  

torstai 11. huhtikuuta 2013

Ronald Ruck and happy days

The Party of European Common People and Ruck (PECPR) is headed by Ronald Ruck. One of the slogans  he tends to say is: "Sell your homes, pay your debts, do not save for your old ages, give up your rights to pension, reduce your salaries, do any kind of work around-the-clock!"

He says that Social Security does not fit into the world of free competition. Everyone must take care of himself and his family. Only the free competition is the way to keep health care prices down, because the free competition is the law of nature.

The number of Ronald Ruck´s supporters has increased dramatically. People are excited about the reduction of bureaucracy and lower taxes. All the people are happy again. They are singing at work and dancing in the streets after work. Happy days are back!

tiistai 9. huhtikuuta 2013

Maailmantalouden selkäranka

Elintarvikkeiden hinnat kohoavat kohti pilviä ja tuottajahinnat polkevat paikoillaan. Suuret kaasu-, öljy- ja kaivosyhtiöt tuottavat valtavia voittoja. Samaan aikaan valtiot velkaantuvat korviaan myöten. Suurten pankkien valtaisaa tukirahoitusta lisätään ja tavallisten kansalaisten toimeentuloavustuksia leikataan. Yritysjohtajien palkkoja korotetaan samalla kun työntekijöitä lomautetaan. Sitä mukaan kuin julkishallinnon virkoja lakkautetaan, ulkopuolisten konsulttien käyttöä lisätään. Veroparatiisit kelpaavat yhtä lailla yksityisten kuin valtiollisten yritysten sijoituksille, olivatpa kysymyksessä diktatuureista kahmitut tai demokraattisista valtioista laillisesti kerätyt varat.

Talouskomissaari  sanoo, että pankkisalaisuus on pyhä ja valtiovarainministeri sanoo, että  pankkisalaisuudesta tulee luopua. Kartellit kartuttavat voittojaan, korruptio kukoistaa ja suosikkijärjestelmät sikiävät. Samalla kun harmaata taloutta kauhistellaan sitä myös kaunistellaan eli julkisuudessa mieluummin itketään kuin käytännössä kitketään.

Puhutaan työstä, työstä ja työstä. Tosiasia kuitenkin on, että aina kun puhutaan ´työstä kaikille´, niin pääosaltaan on kysymys työstä, josta maksetaan keskimäärin huonoa palkkaa. On tietenkin itsestään selvää, ettei väestön valtaosalle voida maksaa hyvää tai edes kohtuullista palkkaa. Mitä suuremmasta palkasta puhutaan, sitä pienemmälle joukolle sitä pystytään maksamaan.

Koko maailmantalouden selkärangan muodostaa halpatyövoima, jonka ainoa voimavara yksilötasolla on oma selkänahka. Orjat, kaleeriorjat, maaorjat, sotavangit, rangaistusvangit, keskitysleirien vangit, siirtotyöläiset,  naiset ja lapset ovat kautta aikain muodostaneet maailmantalouden selkärangan. Ilman pakko- ja halpatyövoimaa ei ole milloinkaan historian aikana pystytty maailmantaloutta hoitamaan. Pyramidit, rautatiet, palatsit, padot ja kanavat, suurviljelmät ja liukuhihnatehtaat ovat vaatineet raskaimmat ponnistukset orja- ja halpatyövoimalta. Palvelijat, piiat, rengit ja mäkitupalaiset ovat tehneet mahdolliseksi isäntiensä omistautumisen korkeamman kulttuurin tuottamiseen.

Talouselämän edustajien, poliitikkojen ja historiankirjoittajien näkökulma rajaa köyhän valtaväestön useimmiten kehitys- ja menestystekijöiden ulkopuolelle. Kunnian katsotaan kuuluvan pelkästään työn teettäneille rahoittajille, päättäjille, huippuammattilaisille ja tunnetuille sankareille.Työssään nääntyville ei kuitenkaan ole koskaan voitu tarjota mahapalkan lisäksi enempää kuin korkeintaan kunniamainintoja, rautaristejä tai työnsankariksi nimeämistä.

Talousjärjestelmien huippuasiantuntijat pysyttelevät turvallisessa kaksinaismoraalissa ja hymisevät jatkuvan kasvun ja kestävän kehityksen teorioista. Maailmantalouden kasvu ei ole tähän päivään mennessä johtanut köyhyyden vähentymiseen köyhyyden puolittamisesta puhumattakaan. Se kun johtuu juuri siitä, että maailmantalouden pyörittäminen itsessään perustuu maailman tärkeimmän uusiutuvan luonnonvaran eli  laajamittaisen köyhyyden tuottaman halpatyövoiman hyödyntämiseen.

Sitäpaitsi köyhyyden hyödyntäminen on kaksisuuntaista. Köyhät, köyhtyvät ja köyhtyneet alueet muodostavat samalla valtavan markkinan roskaruoalle, vanhentuneille lääkkeille, poistettaville tuotteille, kertakäyttötavaroille, vaarallisten aineiden käsittelylle, kaatopaikoille ja huumeille. Ne muodostavat myös ihmis- ja elinkaupan ehtymättömän kotimaan.

Kaiken kukkuraksi köyhälistö tarjoaa jatkuvalle kasvulle ja kestävälle kehitykselle joustavan alustan, sillä nousukauden aikana köyhälistö kilpailee matalapalkkatöistä ja laman aikana sen voi jättää oman onnensa nojaan. Köyhälistön ääretön joustavuus on vuosituhansien aikana koeteltua, takuuvarmaa materiaalia maailmantalouden pyörittämiseen. Köyhälistön monipuolinen käytettävyys toimii loistavasti niin rauhan kuin sodan olosuhteissa.

Farisealainen ajatusmalli edustaa korkeakulttuuria ja se sivuuttaa jopa oman uskontonsa käsityksen, jonka mukaan köyhät tulevat aina olemaan keskuudessamme. Köyhyyden perustavaa laatua olevaa merkitystä maailmantalouden selkärankana on vaikea julkisesti tunnustaa.