Äskettäin on - ja kaiketi ihan vakavissaan - esitetty, että naiset pitäisi saada kansalaispalveluun. Siis naiset, joilta on pienestä pitäen edellytetty osallistumista kodinhoitoon, sisarustensa kaitsemiseen, aikuisena passaamaan miestään, hoitamaan omia lapsiaan, tekemään kotitöidensä lisäksi toista työpäivää matalapalkkaisissa palveluammateissa ja myöhemmin vielä hoitamaan ikääntyneet vanhempansa. Omia synnyttämisiä ei sitten katsottaisi miksikään, koska se asia kuuluu naiseuteen. Ei pöllömpää!
Olisin sitä mieltä ja esitänkin sellaista lainsäädäntöä harkittavaksi, että vastaavasti miehet voitaisiin määrätä äitiyspalveluun tai paremminkin äitiyspalvelukseen. Äitiyspalvelus voisi määräytyä asevelvollisuuslain mukaan 18 - 60 -vuotiaille miehille täydennyskoulutuksena. Koulutus annettaisiin kansalaispalvelun muodossa. Isyyslomaan uudistuksella ei olisi vaikutusta.
Palvelus tapahtuisi julkishallinnon laitoksissa, joihin kunnilla ja valtiolla ei ole varaa palkata tarpeeksi henkilökuntaa. Se tapahtuisi myös yksityisissä yrityksissä, jotka pyörittävät toimintaansa pätkätöillä. Se tapahtuisi myös sellaisilla aloilla, joiden tiedetään toimivan harmaan talouden piirissä. Vaikutus olisi yhteiskunnallisesti tervehdyttävä.
Miesten äitiyspalveluksesta maksettaisiin vain pientä päivärahaa. Äitiyspalvelukseen voitaisiin kutsua aina tarpeen vaatiessa. Perusteet määräytyisivät paikkakuntakohtaisten tarpeiden mukaan. Vapautusta tai lyhennystä miesten äitiyspalvelukseen voisi hakea sillä perusteella, että on näyttöä lasten yksinhuoltajuudesta, kotitöiden pääasiallisesta suorittamisesta jne.
Taloudellisen laman, luonnonkatastrofin ym. perusteella miehet voitaisiin määrätä äitiyspalvelukseen yleisellä liikekannallepanolla. Äitiyspalveluksen nimike olisi hyvä siitä syystä, että naisten ja äitien merkitys moninkertaistuu aina suurten katastrofien, sotien ja lamojen aikana ja niiden jälkeen.
Että tästä vaan lakialoitetta hieromaan!
perjantai 19. helmikuuta 2010
perjantai 5. helmikuuta 2010
Miksi eläkeikää pitää nostaa?
Valtiovalta on kovasti huolissaan siitä, että eläkeiän nostaminen kangertelee. Ensin sanotaan, että eläkeikää pitää nostaa kolmella vuodella. Sitten sekään ei näytä riittävän. Ehkäpä viisi vuotta riittää! Perusteeksi sanotaan, että väki elää pitempään eivätkä rahat riitä eläkkeiden maksamiseen! Tosiasiassa rahat riittävät kyllä eläkkeiden maksamiseen, mutta samojen rahojen pitää riittää paljon muuhunkin ja nimenomaan muuhun.
Lamat ja pankkikriisit seuraavat ennakoimattomasti toisiaan. Pula-ajat eivät liity väestön ikääntymiseen. Kun yritykset eivät saa pankeilta lainaa, asiakkailta maksuja eivätkä omille laskuilleen maksuaikaa, ne lainaavat työeläkelaitoksille maksamiaan työeläkemaksuja takaisin itselleen. Työeläkelaitokset toimivat siis työnantajille pula-ajan pankkeina.
Työeläkelaitosten rahoista iso osa on kiinni myös valtion veloissa, jotka pula-aikoina kasvavat huimasti. Ei ihme, että valtion rahakirstun vartijat ovat tärinöissään.
Työeläkelaitosten rahojen tulisi eläkkeiden maksamisen lisäksi riittää sellaiseen sijoitustoimintaan, jonka tuotot hillitsevät rahastojen vähenemistä, johtuipa se sitten työikäisen väestön vähenemisestä, työttömyydestä ja yritysten talouden romahtamisesta tai väestön laskennallisen elinajan pidentymisestä.
Mutta mihin työeläkelaitokset sitten sijoittavat rahoja tuottavasti, kun koko globaalitalous on myllerryksessä? Siinäpä se. Nyt on joka tapauksessa hätä siitä, että työeläkejärjestelmässä pyöritettävät jättimäiset pääomat eivät riitä muuhun kuin siihen tarkoitukseen, mihin niitä on säästetty eli eläkkeiden maksamiseen.
Suuryritykset ovat kovalla kiireellä myyneet yksityisiä eläkekassojaan työeläkelaitoksille. Miksi ne ovat halunneet päästä eroon lakisääteisten eläkkeiden maksamisvastuusta? Luultavasti siksi, että kun eläkkeiden maksatus keskitetään pääosin työeläkelaitoksille, eivät ainakaan suuryritykset joudu maksuvaikeuksiin, jos työeläkelainsäädännön heikennyksiä ei saada tarvittavassa aikataulussa ja tarvittavassa määrin läpi. Ja kun heikennykset tavallisten tallaajien osalta on toteutettu, niin vapaaehtoisilla eläkkeillä hoideltavaksi jää tärkeääkin tärkeämpi tehtävä hyvätuloisten vanhuudenajan turvaajana. Suorastaan epäreilulta tuntuu, että eläkekassojen vastuiden siirron yhteydessä eläkerahoista lohkaistaan isot rahat suuryrityksille palkkioiksi hyvin hoidetuista sijoituksista! Eivätkö työeläkelaitokset tarvitsekaan rahoja eläkkeiden maksuun? Eivätkö työeläkelaitokset osaa sijoittaa pääomiaan yhtä hyvin kuin yksityiset eläkekassat? Menevätkö kassoilta siirrettävät varat nyt Kankkulan kaivoon?
Eläkeiän nostamisessa on pohjimmiltaan kysymys siitä, että kansantalouden kuperkeikat ja yritysten tappiot pitää aina maksattaa tavallisilla tallaajilla, milloin minkälaisilla verukkeilla.
Ei edes eläkekassoihin kertyneitä ylimääräisiä säästöjä voida käyttää lakisääteisten eläkkeiden maksamiseen. Päinvastoin yksityisten kassojen myöhempää toimintaa terästetään kiinteistö- ja muilla bisneksillä, joista saatavat uudet voitot jaetaan turvallisesti parempiin tarkoituksiin kuin lakisääteisiin eläkkeisiin.
Tietenkin totta on, että valtion ja yritysten lihavien vuosien tuotot lisäävät kaikkien hyvinvointia. Mutta yhtä totta on myös, että lihavina vuosina syntyviä voittoja ei laihoinakaan vuosina tulouteta tavallisille tallaajille, pelkkien lakisääteisten eläkkeiden saajille. Sen vuoksi verotusta pitää kiristää, lakisääteisiä eläkeputkia tukkia ja yleistä eläkeikää nostaa. Odotettavissa olevan keskimääräisen eliniän nousua markkinoidaan perusteeksi sille, että yleistä eläkeikää pitää nostaa. Hyvin lähellä on ajatus, että yleistä eläkeikää havitellaan niin korkealle, ettei tavallinen tallaaja ehdi eläkeikään päästä. Päivänselvää on, että työuran pidentäminen johtaa eläkkeelläoloajan lyhentymiseen. Eläkemaksuja vain kerätään ja sijoitetaan, mutta eläkkeitä tarvitsee maksaa vain lyhyen ajan tai parhaassa tapauksessa ei lainkaan.
Vapaaehtoisjärjestelyillä taataan joka tapauksessa eläkemahdollisuus paljon ennen yleistä eläkeikää niille, joiden laskennallinen elinikäkin ylittää väestön keskimääräisen eliniän - miten korkealle tahansa yleinen eläkeikä nostetaan ja miten pitkäksi elämä sitten osoittautuukaan.
Lamat ja pankkikriisit seuraavat ennakoimattomasti toisiaan. Pula-ajat eivät liity väestön ikääntymiseen. Kun yritykset eivät saa pankeilta lainaa, asiakkailta maksuja eivätkä omille laskuilleen maksuaikaa, ne lainaavat työeläkelaitoksille maksamiaan työeläkemaksuja takaisin itselleen. Työeläkelaitokset toimivat siis työnantajille pula-ajan pankkeina.
Työeläkelaitosten rahoista iso osa on kiinni myös valtion veloissa, jotka pula-aikoina kasvavat huimasti. Ei ihme, että valtion rahakirstun vartijat ovat tärinöissään.
Työeläkelaitosten rahojen tulisi eläkkeiden maksamisen lisäksi riittää sellaiseen sijoitustoimintaan, jonka tuotot hillitsevät rahastojen vähenemistä, johtuipa se sitten työikäisen väestön vähenemisestä, työttömyydestä ja yritysten talouden romahtamisesta tai väestön laskennallisen elinajan pidentymisestä.
Mutta mihin työeläkelaitokset sitten sijoittavat rahoja tuottavasti, kun koko globaalitalous on myllerryksessä? Siinäpä se. Nyt on joka tapauksessa hätä siitä, että työeläkejärjestelmässä pyöritettävät jättimäiset pääomat eivät riitä muuhun kuin siihen tarkoitukseen, mihin niitä on säästetty eli eläkkeiden maksamiseen.
Suuryritykset ovat kovalla kiireellä myyneet yksityisiä eläkekassojaan työeläkelaitoksille. Miksi ne ovat halunneet päästä eroon lakisääteisten eläkkeiden maksamisvastuusta? Luultavasti siksi, että kun eläkkeiden maksatus keskitetään pääosin työeläkelaitoksille, eivät ainakaan suuryritykset joudu maksuvaikeuksiin, jos työeläkelainsäädännön heikennyksiä ei saada tarvittavassa aikataulussa ja tarvittavassa määrin läpi. Ja kun heikennykset tavallisten tallaajien osalta on toteutettu, niin vapaaehtoisilla eläkkeillä hoideltavaksi jää tärkeääkin tärkeämpi tehtävä hyvätuloisten vanhuudenajan turvaajana. Suorastaan epäreilulta tuntuu, että eläkekassojen vastuiden siirron yhteydessä eläkerahoista lohkaistaan isot rahat suuryrityksille palkkioiksi hyvin hoidetuista sijoituksista! Eivätkö työeläkelaitokset tarvitsekaan rahoja eläkkeiden maksuun? Eivätkö työeläkelaitokset osaa sijoittaa pääomiaan yhtä hyvin kuin yksityiset eläkekassat? Menevätkö kassoilta siirrettävät varat nyt Kankkulan kaivoon?
Eläkeiän nostamisessa on pohjimmiltaan kysymys siitä, että kansantalouden kuperkeikat ja yritysten tappiot pitää aina maksattaa tavallisilla tallaajilla, milloin minkälaisilla verukkeilla.
Ei edes eläkekassoihin kertyneitä ylimääräisiä säästöjä voida käyttää lakisääteisten eläkkeiden maksamiseen. Päinvastoin yksityisten kassojen myöhempää toimintaa terästetään kiinteistö- ja muilla bisneksillä, joista saatavat uudet voitot jaetaan turvallisesti parempiin tarkoituksiin kuin lakisääteisiin eläkkeisiin.
Tietenkin totta on, että valtion ja yritysten lihavien vuosien tuotot lisäävät kaikkien hyvinvointia. Mutta yhtä totta on myös, että lihavina vuosina syntyviä voittoja ei laihoinakaan vuosina tulouteta tavallisille tallaajille, pelkkien lakisääteisten eläkkeiden saajille. Sen vuoksi verotusta pitää kiristää, lakisääteisiä eläkeputkia tukkia ja yleistä eläkeikää nostaa. Odotettavissa olevan keskimääräisen eliniän nousua markkinoidaan perusteeksi sille, että yleistä eläkeikää pitää nostaa. Hyvin lähellä on ajatus, että yleistä eläkeikää havitellaan niin korkealle, ettei tavallinen tallaaja ehdi eläkeikään päästä. Päivänselvää on, että työuran pidentäminen johtaa eläkkeelläoloajan lyhentymiseen. Eläkemaksuja vain kerätään ja sijoitetaan, mutta eläkkeitä tarvitsee maksaa vain lyhyen ajan tai parhaassa tapauksessa ei lainkaan.
Vapaaehtoisjärjestelyillä taataan joka tapauksessa eläkemahdollisuus paljon ennen yleistä eläkeikää niille, joiden laskennallinen elinikäkin ylittää väestön keskimääräisen eliniän - miten korkealle tahansa yleinen eläkeikä nostetaan ja miten pitkäksi elämä sitten osoittautuukaan.
maanantai 1. helmikuuta 2010
Lyhyt politiikan käsikirja
Olet päättänyt ryhtyä poliitikoksi.
Jos olet todella valovoimainen ja energinen populisti, perusta itsellesi oma puolue. Huomaa kuitenkin, että hallituspuolueen status voi omana elinaikanasi jäädä saamatta.
Jos olet tavallinen tallaaja, valitse jokin hallituspuolue. Valtapuolue tarjoaa monia mahdollisuuksia myös mahdollisina oppositiovuosina. Sisäistä valitsemasi puolueen arvomaailma. Unohda vanha persoonasi ja omaksu puolueesi tyyli ja fraseologia. Älä sooloile. Esiinny joka tilanteessa vakaumuksellisen puolueuskollisen perikuvana.
Ole aina puolueesi linjoilla, miten vääriä tahansa ne ovatkin. Hauku aina muiden puolueiden esitykset, miten oikeita tahansa ne ovatkin. Poikkeus: Noudata hallituskumppanuuden aikana haukkumiselle asetettuja rajoituksia.
Näillä yksinkertaisilla ohjeilla tulet menestymään, mikäli sinulla on onni matkassa. Jos olet kyllin röyhkeä ja ilkeä muita kohtaan, saatat päästä hierarkiassa korkealle. Jos suosiosi perustuu liiaksi asiakysymyksissä menestymiseen, olet vaarassa tulla puukotetuksi selkään tai kampitetuksi sivuraiteille.
Jos olet todella valovoimainen ja energinen populisti, perusta itsellesi oma puolue. Huomaa kuitenkin, että hallituspuolueen status voi omana elinaikanasi jäädä saamatta.
Jos olet tavallinen tallaaja, valitse jokin hallituspuolue. Valtapuolue tarjoaa monia mahdollisuuksia myös mahdollisina oppositiovuosina. Sisäistä valitsemasi puolueen arvomaailma. Unohda vanha persoonasi ja omaksu puolueesi tyyli ja fraseologia. Älä sooloile. Esiinny joka tilanteessa vakaumuksellisen puolueuskollisen perikuvana.
Ole aina puolueesi linjoilla, miten vääriä tahansa ne ovatkin. Hauku aina muiden puolueiden esitykset, miten oikeita tahansa ne ovatkin. Poikkeus: Noudata hallituskumppanuuden aikana haukkumiselle asetettuja rajoituksia.
Näillä yksinkertaisilla ohjeilla tulet menestymään, mikäli sinulla on onni matkassa. Jos olet kyllin röyhkeä ja ilkeä muita kohtaan, saatat päästä hierarkiassa korkealle. Jos suosiosi perustuu liiaksi asiakysymyksissä menestymiseen, olet vaarassa tulla puukotetuksi selkään tai kampitetuksi sivuraiteille.
torstai 28. tammikuuta 2010
Pyhät pyssyt sentään!
Sodan perusolemus on hyökkääjän osalta puhdasta vallan ja rikkauksien tavoittelua. Hyökkäyksen kohteeksi joutuneet puolestaan pitävät kiinni valtaoikeuksistaan ja yrittävät vallata takaisin menetettyjä rikkauksiaan ja kahmaista vähän lisääkin.
Jo ammoisista ajoista on vastustajien pään menoksi viritelty sallimuksen salakuoppia ja hurskauden hirttosilmukoita. Pyhät pyssyt ja reformoidut revolverit! Väki on uskonut tunnustuksellisiin tussareihin ja kaivanut esiin ripitetyt rihlat ja kirkastetut kiväärit.
Epäröimättä uskotaan edelleen mystifioituihin mörssäreihin ja kanoonisiin kanuunoihin. Pannasta päästetyt panssarit ja siunatut syöksyveneet kilvoittelevat kunnian kentillä ja miehistöt vannovat synnittömien sytyttimien nimeen. Ekumeeniset eskaaderit ottavat yhteen farisealaisuutta fanittavien fatalistien kanssa eikä loppua ole näkyvissä.
Tasa-arvo, veljeys ja vapaus! Miten kauniita ja harmittomia haaveiden hattaroita! Mutta harmittomienkin hattaroiden kauneus karisee, kun haaveet astuvat alas arjen kurimukseen paljastuen propagandistisiksi valtapyrkimysten kulisseiksi.
Miten lohdutonta ihmisen vaellus on ilman pyyteetöntä veljeyttä! Mitä iloa ihmisen elämässä on ilman toivoa?
Jo ammoisista ajoista on vastustajien pään menoksi viritelty sallimuksen salakuoppia ja hurskauden hirttosilmukoita. Pyhät pyssyt ja reformoidut revolverit! Väki on uskonut tunnustuksellisiin tussareihin ja kaivanut esiin ripitetyt rihlat ja kirkastetut kiväärit.
Epäröimättä uskotaan edelleen mystifioituihin mörssäreihin ja kanoonisiin kanuunoihin. Pannasta päästetyt panssarit ja siunatut syöksyveneet kilvoittelevat kunnian kentillä ja miehistöt vannovat synnittömien sytyttimien nimeen. Ekumeeniset eskaaderit ottavat yhteen farisealaisuutta fanittavien fatalistien kanssa eikä loppua ole näkyvissä.
Tasa-arvo, veljeys ja vapaus! Miten kauniita ja harmittomia haaveiden hattaroita! Mutta harmittomienkin hattaroiden kauneus karisee, kun haaveet astuvat alas arjen kurimukseen paljastuen propagandistisiksi valtapyrkimysten kulisseiksi.
Miten lohdutonta ihmisen vaellus on ilman pyyteetöntä veljeyttä! Mitä iloa ihmisen elämässä on ilman toivoa?
maanantai 25. tammikuuta 2010
Toimintafilmin käsikirjoitus "Giljo iskee"
Vapaasti filmattavissa - ainutkertainen juoni!
Giljo tulee sisään ja tappaa kaikki sisälläolijat. Giljo sukeltaa ikkunan läpi jalkakäytävälle ja tappaa kaikki vastaantulijat. Kadulla hänet piiritetään joka puolelta, mutta Giljo tappaa kaikki piirittäjät. Giljo sytyttää kadulla olevat autot tuleen. Autot räjähtelevät toinen toisensa jälkeen. Sitten Giljo räjäyttää lähitalot. Giljoa aletaan ajaa takaa helikoptereilla. Giljo harhauttaa ne. Kopterit törmäilevät toisiinsa. Kopterit räjähtelevät ja putoilevat sinne tänne sytyttäen tulipaloja pitkin kaupunkia. Giljo kaappaa taksin ja törmäilee sillä vastaantuleviin autoihin, jotka räjähtelevät pitkin katuja. Giljo ajaa satamaan. Varastorakennuksessa hänet jälleen piiritetään joka taholta. Giljoa tulitetaan raskailla aseilla, mutta Giljo nitistää piirittäjät yksi toisensa jälkeen. Giljo sytyttää lopuksi makasiinit tuleen ja räjäyttelee satamalaitteita. Giljo kaappaa muskeliveneen ja ajaa tiehensä. Takaa-ajajien veneet törmäilevät toisiinsa, räjähtelevät, syttyvät palamaan ja uppoavat. Loppu.
Giljo tulee sisään ja tappaa kaikki sisälläolijat. Giljo sukeltaa ikkunan läpi jalkakäytävälle ja tappaa kaikki vastaantulijat. Kadulla hänet piiritetään joka puolelta, mutta Giljo tappaa kaikki piirittäjät. Giljo sytyttää kadulla olevat autot tuleen. Autot räjähtelevät toinen toisensa jälkeen. Sitten Giljo räjäyttää lähitalot. Giljoa aletaan ajaa takaa helikoptereilla. Giljo harhauttaa ne. Kopterit törmäilevät toisiinsa. Kopterit räjähtelevät ja putoilevat sinne tänne sytyttäen tulipaloja pitkin kaupunkia. Giljo kaappaa taksin ja törmäilee sillä vastaantuleviin autoihin, jotka räjähtelevät pitkin katuja. Giljo ajaa satamaan. Varastorakennuksessa hänet jälleen piiritetään joka taholta. Giljoa tulitetaan raskailla aseilla, mutta Giljo nitistää piirittäjät yksi toisensa jälkeen. Giljo sytyttää lopuksi makasiinit tuleen ja räjäyttelee satamalaitteita. Giljo kaappaa muskeliveneen ja ajaa tiehensä. Takaa-ajajien veneet törmäilevät toisiinsa, räjähtelevät, syttyvät palamaan ja uppoavat. Loppu.
torstai 21. tammikuuta 2010
Kartalla ollaan
Elikkä. Katsotaan, missä mennään. Nyt ollaan liian usein ihan, että mitä. Ollaan ulkona kuin lintulauta. Pitäisi välillä istua nuotion ympärille miettimään. Sairaan siistiä, mutta mikä mättää? Valitetaan ihan sikana. No, huh huh! Eipä voisi vähempää kiinnostaa. Kuitenkin näillä mennään. Ajatus on vanha kuin katu ja maksaa mansikoita. Epistä, mutta lyhyestä virsi kaunis. Siitä viis veisataan. Kattellaan, kuunnellaan ja lähetellään tekstareita.
tiistai 12. tammikuuta 2010
George den Störste Törstig
Vem kan vara ännu större kung än alla kungarnas kung Georg den Störste Törstig, Kung Alkohol. I namn av den här stormannen tar man en, tar man två och därefter ser man inte vart helan går. Med alkohols makt och styrka har man erövrat land från afrikaner och indianer. Genom att sälja och servera, smuggla och bränna, beskatta och förtulla har man skapat förmögenheter i miljarders värd. Samtidigt har man ruinerat och förslavat människor, gjort dom sjuka och galna, brutit familjer, fått par skiljas och sammanfurit förfallna bröder under bryggor.
Varför står alkoholen emellertid på hederplats? Varför serveras alkohol såväl hemma som i kyrkan, såväl på självständighetsdagens fest som i teater och säljes i livsaffärer, på restauranger och på krysningsbåtar? Jo, det är därför att alkohol är nummer uno. Kung Alkohol är den mäktigaste av alla kungar och av människans eviga ovänner.
Er Majestät Georg den Störste Törstig, Kung Alkohol, alla levande kungarnas kung, jag framlutar och böjar knä för er allmäktige makt!
Tilaa:
Kommentit (Atom)