Sotatalous pelastaa?

Sotatalous tarkoittaa valmiuden ylläpitoa kaikenlaisen sodankäynnin varalta ja tietenkin sota-aikana. Sen vuoksi myös puolustusteollisuuden priorisointi siviiliteollisuuden kustannuksella on välttämätöntä. Myös rauhan aikana valtioiden olisi hyvä harjoitella sotataloudessa elämistä vaikkapa joka viides vuosi.

Pitkittynyt sotatalous johtaa korkeaan inflaatioon, taloudelliseen epävakauteen ja kiihdyttää tuloerojen kasvua. Sen vuoksi henkilökohtaisen edun sijaan pitäisi tavoitella yhteistä etua ja harjoitella uhrautumista lähimmäisen vuoksi. Se onnistuu harjoittelemalla vapaaehtois- ja talkootyötä. Myös lahjoitusten antamista ja ruokakuponkien käyttämistä tulisi harjoitella. Olisi varauduttava siihen, että myös polkupyörät ja sukset voitaisiin luovuttaa hyväkuntoisina armeijan käyttöön. Sama koskee kaikenlaisia ajoneuvoja, joilla voidaan hoitaa henkilö- ja tavarakuljetuksia.

Yksittäisen kansalaisen kolmen päivän ajaksi varaamat vesipullot ja naposteltavat eivät riitä selviytymiseen pahoista ajoista. On varauduttava ja harjoiteltava elämään ankarissa olsosuhteissa vuosikausia. Pommisuojat eivät tarjoa hyvää elämää nykyihmisille edes siinä määrin kuin luonnonluolat tarjosivat kodin muinaisille kivikauden asukeille. Pään painaminen pensaaseen ei auta. Uusi aikakausi alkaa sieltä, minne elämää jää jäljelle.

Uskon ja uskomusten maailma

Luonnonkansoille  luonnonilmiöt ovat muodostaneet käsityksen todellisuudesta. Hyvin pitkien ajanjaksojen kuluessa ja perimätiedon lisääntyessä yleinen tietämys on tarkentunut ja virheellisiksi havaittuja käsityksiä on korjattu. Siitä huolimatta monet ikiaikaiset ajatukset kestävät ajassa ja ovat edelleen täyttä totta. Esimerkiksi Navajo-intiaanien mytologiassa maa on aikoinaan tuhottu hirmuisella myrskyllä, mutta kylmä, nälkä, köyhyys ja vanha ikä on jätetty jäljelle sen vuoksi, että ihmiset osaisivat arvostaa elämän myönteisiä puolia ja elämää itseään. Luonnonkansojen demonit - haltiattaret ja jumalattaret, valtiaat ja ylijumalat - on nimetty kaikille tärkeille luonnonilmiöille.

Intiassa on tänäkin päivänä miljoonittain hindulaisia jumaluuksia, sillä jokaista kylää suojelee oma jumalattarensa. Japanissa maanviljelykseen perustuvat kansantarinat ovat luoneet jumaltaruston demonisista jumalattarista. Kiinan taolaisessa uskonnossa on pitkäaikaisesta keisarillisesta järjestelmästä periytyvä jumalten hierarkia. Sen sijaan yksijumalinen kristinusko alkaa olla valtauskonto länsimaiden entisissä siirtomaissa Afrikassa.

Vaikka Tooraan, Raamattuun, Uuteen Testamenttiin ja Koraaniin perustuva uskonto osoittaa monijumaliset luonnonkansojen uskomukset epätosiksi, niin jakautuminen katolisiin, ortodoksisiin, protestanttisiin, islamistisiin ja muihin suuntauksiin saattaa osoittautua vielä suuremmaksi ongelmaksi.

Päiväkävelyn mysteeri

Helsingin musiikkitalossa 11.10.2024 taltioidun Pjotr Tshaikovskin sinfonian nro 4 esittelyssä mainittiin vai kuulinko väärin, että sinfonian finaaliin kätkeytyisi kansanlaulu! Joka tapauksessa herkistin kuuloani ja tosiaan kansanlauluun sopiva toisto sieltä löytyikin:  Daa - daa - da - daa - da .... daa - daa - da - daa - da!

Mieleeni palautui kesäinen kävely Haapsalun vanhassa kaupungissa. Olin ohittanut talon Rüütli nro 4, jonka seinässä olevassa kyltissä luki, että Pietari Suuri oli majaillut talossa vuonna 1715. Jatkoin matkaani ja pysähdyin Suur-Mere nro 11 kohdalle. Olin etukäteen selvitellyt tietoa, jonka mukaan 27-vuotias Moskovan konservatorion opettaja Pjotr Tshaikovski oli veljiensä Anatolin ja Modestin kanssa viettänyt kesälomaa Haapsalussa ja asustanut juuri tällä paikalla sijainneen puutarhan ympäröimässä pienessä talossa vuonna 1867. Talo oli sittemmin purettu, jonka jälkeen paikalla ollutta toista taloa oli esitelty Pjotr Tshaikovskin kesäpaikkana, kunnes se oli tuhoutunut tulipalossa. Nykyisin on jäljellä vain tieto kesäpaikan sijainnista. No, joka tapauksessa saatoin todeta, että pihapiiristä on ollut lyhyehkö kävelymatka meren äärelle sekä etelään että pohjoiseen avautuvalle rannalle.

 Erään tarinan mukaan Pjotr nautti kauniista auringonnousuista ja toisen tarinan mukaan kauniista auringonlaskuista. Oman havaintoni perusteella saatoin todeta, että eteläranta tarjosi parhaat mahdollisuudet sekä auringon nousun että laskun seuraamiseen. Tuntui oudolta, että suuren säveltäjän muistomerkki oli pystytetty pohjoisrannalle, jossa Saarenmaan dolomiitista tehty puistonpenkin muotoinen teos luo katsojalle tunteen, että säveltäjä olisi mieluiten tuijotellut kohti pohjoista. Erään tiedon mukaan hän tosin olisi halunnut tehdä vierailun silloisen Suomen suuriruhtinaskuntaan, mutta matkabudjetti riitti vain käyntiin Imatrankoskella.

 Haapsalun opastaulussa kerrotaan edelleen tarinaa siitä, miten Pjotr oli kävelyretkellään kuullut pienen tytön lauleskelevan haikeata kansanlaulua, jonka säveltäjä olisi kiireesti nuotittanut muistioonsa ja vuosikymmeniä myöhemmin kätkenyt laulun säveliä kuudennen sinfoniansa finaaliosaan.

 

Oliko tuo virolaistyttö laulellut kansanlaulua Kallis Mari? Asiaan olisi helpompi ottaa kantaa, jos laulua kuulisi vaikkapa nykymuodossa esitettävän tai jostakin olisi saatavissa vaikkapa laulun sanat. Eräässä videossa kaksi neitosta soittaa sävelmää, joka voisi olla Kallis Mari? Videossa lienee kuitenkin kysymys pienestä aluksesta, joka tekee huvimatkoja eteläisen rannan pienestä laiturista ja huvialuksen nimi on kuinkas muuta kuin Kallis Mari!

Hyviä perusteita saattaa löytyä, mutta myös ihmeelliseltä tuntuu, jos kansanlaulua koskevat muistiinpanot kätkeytyisivät 26 vuotta myöhemmin ja vain muutama päivä ennen säveltäjän kuolemaa ensiesityksensä saaneeseen kuudenteen eli pateettiseen sinfoniaan. Sen sijaan kansanlaulua muistuttava sävelkulku voisi hyvinkin elää Tshaikovskin neljännessä sinfoniassa, jonka hän sävelsi kymmenkunta vuotta Haapsalussa viettämänsä kesän jälkeen...

Sarjakuvien ajaton filosofia

Sarjakuvien kuolemattomat sankarit auttavat lukijaansa kestämään todellisen elämän arkipäivää. Lukija voi jopa samastua sarjakuvien kuolemattomiin tyyppeihin. Sarjakuvaa voi myös vaihtaa, jos suosikkisarjan hahmoista ei enää löydy itselle sopivaa tyyppiä.

Verraton esimerkki on Aku Ankan ajaton maailma. Lapsena voi ihastua vaikkapa Akun veljenpoikiin tai Minnin sisarenpoikiin. Aviollinen arki kuvataan korostamatta avioliittoa. Ystävyys kestää kaikenlaiset tilanteet. Väärinkäsitykset selvitetään. Hyvät ovat hyviä, pahat pahoja ja rumat ihania tyyppejä.

Keski-ikäisenä lukija voi huomata olevansa, jos ei aivan Hannu Hanhi, niin aivan tavallinen Ankka kuitenkin. Vanhana ukkona voi uskotella olevansa vaikka Roope Ankka... ja joka tapauksessa sopiva hahmo löytyy kaikille tyypeille ja ikäkausille. 

Sarjakuvien filosofia toimii todellisuuden peilinä. Se  kaivaa esille kaikki mahdolliset ja mahdottomat elämäntilanteet. Sarjakuvat voivat myös kepeästi ylittää kaikki  todellisuuden rajat ja tarjota näkymiä sellaiseen, ennalta arvaamattomaan tulevaisuuteen, jota ehkä muu filosofinen ajattelutapa vierastaa.

Voihan taivasten talikynttilät!

 Ammoisina aikoina nuotiotulet valaisivat ja lämmittivät. Tulella opittiin myös kypsentämään   ruokaa. Tätä päivää elettäessä valaistus, lämmitys ja kypsennys osataan hoitaa monella muullakin tavalla. Kaikissa keskiaikaisissa kivikirkoissa ei ole nykyaikaista lämmitystä. Sen sijaan lämminhenkisen juhlatunnelman virittämistä voivat helpottaa talikynttilöiden lepattavat liekit.

Eräänä pakkaspäivänä pastori kehotti saarnansa yhteydessä väkeä nousemaan ylös ja lyömään käsiään yhteen, ettei vain kukaan jähmettyisi niille sijoilleen. Havahduin noudattamaan kehotusta, nousin seisomaan ja heiluttelin käsiäni.

... Saarnan aikana olin pohtinut itsekseni kysymystä taivaan olemuksesta.  Ajatukseni kulkivat merien, järvien ja jokien paratiisimaisen ympäristön elämää kuhisevissa eliöissä, joiden taivaaksi olisi voinut ajatella nousemista ylös kuivan maan pinnalle. Se olisi kuitenkin merkinnyt kuolemaa. Vastaavasti suurten merien pohjavesiä olisi voinut kuvitella manalaksi siellä, missä merten syvänteet olivat saavuttamattomissa. Mutta ei edes niille eläinlajeille, jotka olivat oppineet elämään yhtä hyvin vedessä ja maalla kuin ilmassakin, ole kehittynyt kykyä nähdä maapallon uumenissa vellovaa kuumuutta tai tähtitaivaan laajuutta.  Ihminen on ainoa olento, joka on kyennyt ajattelemaan, että taivasta jatkuu kauas pilvien yläpuolelle, auringon, kuun ja tähtien taakse. Todisteeksi helvetin olemuksesta riittivät aikoinaan kuumat lähteet ja tulivuorten purkaukset, mutta siihen maanpäälliset jäljet loppuivat.  Taivaan ja helvetin on siis sijaittava sellaisessa ulottuvuudessa, jota ihmisjärjellä ei voi selittää yhtään enempää kuin kala, karhu tai kurki voivat selittää omaa elinympäristöään...

  
Pastori kehotti istumaan ja jatkoi saarnaa. Pieni voimisteluhetki virkisti ajatuksia. Se herätti todellisuuteen, jota edustivat kirkkosalin ihanien kynttiläkruunujen lämpöä hehkuvat talikynttilät!

Elämä on mysteeri

Elämän tarkoitus on olla olemassa ja pysyä hengissä siinä muodossa, missä on sattunut syntymään. Jokainen yksilö, olipa sitten ihminen, eläin, kasvi tai solu, on osa kokonaisuutta. Ihmisen näkökulmasta kokonaisuuden uskotaan olevan Suuren Suunnitelman toteuttamista, ja ihminen voi ainoastaan todeta kuuluvansa tähän kokonaisuuteen. Sen voi kuitenkin hahmottaa myös toisin: Kokonaisuus on jatkuvaa myllerrystä, joka tuottaa yhä uusia ilmiöitä ja tilanteita synnyttäen yhä uudenlaisia havainnoitsijoita - kuten me tässä ja nyt.

Tälle maapallolle syntynyt elävä ihmisyksilö voi vähintäänkin todeta olevansa todiste siitä, että myös tähän kokonaisuuteen on ollut mahdollista syntyä ja että tämä maapallo on ainoa planeetta tässä aurinkokunnassa, jossa kaltaisemme ihminen on voinut kehittyä.

Tällä ihmeellisellä maapallolla, mutta aivan toisenlaisessa todellisuudessa elää myös eläimiä, hyönteisiä, kasveja, mikrobeja, bakteereita ja viruksia. Ihmiset eivät kuitenkaan kohtaa esimerkiksi muurahaisten tuntoja eivätkä muurahaiset ihmisten tuntoja. Evoluutioteorian mukaan muurahaiset ovat kehittyneet tälle planeetalle omalla tavallaan ja hyvinkin paljon aikaisemmin kuin ihmiset ja luultavasti myös tulevat elämään täällä paljon kauemmin kuin ihmiset.

 

Muurahaisilta ihmiset ovat voineet oppia kulkuväylien merkityksen, pyramidien ja tunneleiden muotoisen rakentamisen, työnjaon, lypsämisen ja sotataidon. Sitä vastoin muurahaisten ei ole tarvinnut oppia ihmisiltä yhtään mitään. Muurahaisia on maapallolla paljon enemmän kuin ihmisiä, eivätkä niiden elintavat kuitenkaan uhkaa maapallon elinkelpoisuutta samalla tavalla kuin ihmisten toimet.

Etsiessään elämänsä tarkoitusta ihmiskunnan tulisi ottaa oppia planeettansa pieniltä selviytyjiltä. Kuoleman jälkeisen elämän mahdollisuutta ja muotoa on turha pohtia, sillä havahtuminen elämään muodossa tai toisessa on yhtä mahdollista kuin syntyminen nykyiseenkin elämään.

Kömpelö yhtälö

 Nainen on luotu miehen kylkiluusta. Sen jälkeen uuden ihmisen alullepaneminen on lähtenyt miehestä ja uuden ihmisen synnyttäminen naisesta. Ihmiskunnan sikiämiseen on tarvittu sekä miestä että naista. Miehen ei ole tarvinnut olla raskaana, ei synnyttää, ei hoitaa vauvoja eikä pieniä lapsia. Miehet ovat voineet keskittyä kotikontujen puolustamiseen ja reviirien laajentamiseen. Sodiksi kehittyneitä kahinoita on aikojen kuluessa totuttu pitämään normaalina ilmiönä.

Jatkuvaan sotimiseen ihmiskunta on tarvinnut ja tarvitsee edelleen sekä miehiä että naisia. Kumpaakaan sukupuolta ei kuitenkaan saa päästää loppumaan. Jos kaikki miehet loppuvat, kun sodat kehittyvät yhäti laajemmiksi - ja siitä huolimatta jonkin verran naisia jää jäljelle, niin spermapankit saattavat pelastaa ihmiskunnan uuteen alkuun. Jos sen sijaan kaikki naiset kuolevat ja ainoastaan miehiä jää jäljelle, niin hömpelö heidät perii. Mitä tästä kömpelöstä yhtälöstä pitäisi ajatella.......