Taivaalle katsellen

Puistonpenkillä istuu vanha mies ja katselee taivaalle. Ohi kulkee toinen ukko ja kysyy

- Mitä siellä taivaalla näkyy?

- Ei näy taivasta. Pilvet peittää. Mutta istu jutustelemaan!

- Ajatteletko usein taivasasioita, kun niistä kyselet?

- No, se on miten sen ottaa… taivaita on monenlaisia. 

- Siinäpä se! Yhdelle taivas on maan päällä, toiselle pilvien yläpuolella.

- Olin nuori mies, kun ensin Laika-koira kiersi maapallon ja sen jälkeen myös Gagarin!

- Jaa, mutta vielä kovempia olivat Armstrong ja Aldrin, kun kävivät kuussa asti!

- Uskotko, että ihminen pääsee koskaan aurinkokunnan ulkopuolelle?

- En kyllä usko. Mars taitaa olla jo ihmisen äärirajoilla.

- No, mutta kaikenlaisia härveleitä kyllä lähetellään avaruuteen ja pannaan terveiset mukaan!

- Oletko pohtinut kaikkeuden olemusta uskontojen näkökulmasta?

- Olen kyllä. Mielestäni Raamatun luomiskertomus on sopiva ja riittää hyvin koko ihmiskunnalle.

- Eikö luomiskertomuksessa ole puutteita ja ristiriitaisuuksia?

- Juu, kyllä niitä riittää kaikessa muussakin – kuten myös avaruuden tutkimuksessa!

- Tarkoitan, että eikö ole vähän niukka tuo kertomus, että 'luonut on taivaan ja maan’?

- No, kuka olisi ymmärtänyt lauseen, että ’luonut on tyhjiön, energian ja materian’? Aristoteles oli jo sitä mieltä, että tyhjiö on mahdottomuus?

- Jaa, antaa olla saivartelematta. Ymmärrän kyllä, että kaikissa teorioissa on aina ’jonkin verran ilmaa’. Onhan se iankaikkisuuskin loputon tila, jolla ’ei ole päätä eikä häntää’.

- Hyvä! Päästään samalle aaltopituudelle eikä tule riitaa. Luin lehdestä, että älyttömän kauan sitten tapahtui suuri alkuräjähdys, joka on koko ajan laajentunut siitä lähtien, joten ’kovassa kyydissä ollaan’!

- Joo, ’tukka putkella mennään’.

- Just, just! Tähän asti on oltu vielä siinä uskossa, että laajeneminen vain kiihtyy ja avaruuden kappaleet  leviävät hajalleen kuin 'Jokisen eväät’. Nyt on kuitenkin uusin tutkimus herättänyt epäilyn, että painovoima voisikin vetää universumia kasaan ja koko homma päätyy loppuromahdukseen. Olisiko tuo muinoinen ’iso pamaus’ ollut ainutkertainen vai tuleeko sellaista lisää. Ja ollaanko menossa vai tulossa, niin ’ei siitä ota selvää seppäkään’.

- Oho, kyllä tämä nyt tuli selväksi! Oli kiva jutella! Terve!

- Terve!

Aikaikkuna

Laskelmien mukaan maapallon elinkaari mahtuu 12 miljardiin vuoteen. Yksi miljardi siitä on jo kulunut pelkästään maapallon muotoutumiseen ja 3,5 miljardia vuotta elollisen elämän kehittymiseen. Ainoastaan ja vain kulumasssa oleva vuosimiljardi on ihmiselämälle soveltuvaa aikaa. Maapallon loput 6,5 miljardia vuotta hiipuvat olosuhteissa, jotka eivät sovellu nykyisen kaltaiselle inhimilliselle elämälle. Tosin jopa meteoriittien törmäykset voivat asettaa inhimilliselle elämälle rajoituksia paljon aikaisemminkin.

Ihmiskunnan aikaikkunaan kuuluvat sellaiset tekijät kuin Amoc-merivirta ja Golfvirta, jotka säätelevät elinolosuhteita pitkällä aikavälillä. Jääkausien välimaastossakin on turvallista elellä, jos sääolosuhteiden muutoksiin ja luonnonmullistuksiin varaudutaan hyvissä ajoin. Tulivuorten purkausten ja maanjäristysten tarkkoja aikoja on vaikea ennakoida. Tsunamit, pyörremyrskyt, metsäpalot ja muut luonnonvoimat voivat yllättää, mutta moniin luonnon aiheuttamiin katastrofeihin voidaan varautua ennakolta. Se edellyttää ihmiskunnalta yhteistä tahtoa ja yhteistyötä.

Ihmiskunnan yhteisiä voimavaroja tulisi suunnata asuinpaikkojen suunnitteluun, rakentamistapojen kehittämiseen, tutkimukseen ja tiedottamiseen. Jopa avaruustutkimuksen voimavarat tulisi keskittää ensisijaisesti meteoriittien torjumiseen. Sellaiselle toiminnalle, joka mahdollistaa inhimillisen elämän säilymisen mahdollisimman pitkään tällä ainutlaatuisella planeetalla, tulisi antaa varaukseton tuki niin uskonnollisista, materialistisista kuin poliittiisista tai mistä tahansa näkökulmista.

 

  

Vauhtisokeus - ihmiskunnan vitsaus?

Ihminen lienee maapallon edistyksellisin olento, kun mittapuuna käytetään aivotoimintojen monipuolisuutta. Tuhansien vuosien kuluessa ihminen on oppinut käyttämään hyväkseen lähes kaikkia mahdollisuuksia, mitä planeetta vain tarjoaa. Siitä huolimatta tai juuri sen vuoksi yleisesti hyväksyttävänä periaatteena pidetään vahvimman oikeutta, jonka käsityksen ihmiskunta jakaa myös eläin- ja kasvikunnan kanssa. Ero on vain siinä, että ihmiskunta ei tyydy elämään luonnon ehdoilla.

Ihminen on tosin kehittänyt kansainvälisen oikeusjärjestelmän, jolla se pyrkii yhtenäistämään valtioiden oikeusperiaatteita. Ihminen on myös saanut aikaan kansainvälisen kauppaoikeuden, jolla se pyrkii välttämään ongelmia markkinoiden hyödyntämisessä, ja Geneven sopimuksen, jonka avulla se pyrkii edistämään humanitääristen ihmisarvojen kunnioittamista. Kuitenkin pääpaino on sotilaallisen kyvykkyyden kehittämisessä.

Lopulta pääoman ja tuottavuuden jatkuva lisääminen koneoppimisen menetelmillä johtaa kuitenkin inhimillisen ajattelunopeuden ylittymiseen ja lopulta myös tavallisen ihmisen arkinen elämä tekoälyn ohjaukseen niin rauhan kuin sodankin aikana. 

Urheilua vastahankaan?

Urheilu ei kaikilta osin ole reilua peliä. Pelkästään yleisurheilun kenttälajeissa oikea- ja vasenkätisten ja -jalkaisten urheilijoille tasapuolisten olosuhteiden järjestäminen on vaikea juttu. Esimerkiksi se, että juostaan koko ajan vastapäivään eli koko ajan vasempaan kaartaen, saattaa olla yhdelle etu, toiselle  haitta. Esimerkiksi maastojuoksu ja suunnistus ovat ainakin siltä osin tasapuolisempia lajeja.

Joukkueurheilussa tulisi samassa sarjassa pelaavien yksilöiden elopaino ottaa huomioon samaan tapaan kuin esimerkiksi paini-, painonnosto- ja nyrkkeilylajeissa. Myös välineurheiluun kaikille kilpailijoille tulisi taata tasavertaiset mahdollisuudet. Kuitenkaan urheilijan välineistäminen moottoriurheilussa kehittyneeseen tapaan ei saisi olla tavoitteena.

Toisaalta on niinkin, että kehitystä tapahtuu joka suuntaan ja uusia urheilu- ja liikuntalajeja syntyy kuin sieniä sateella. Siinä missä pitkälle harrastajalle on vaikeata vain riman alitus, niin maasta se pienikin ponnistaa. 

Kaiken maailman hulinat

Yleisesti ottaen maailmassa asiat ovat hyvällä tolalla. Aurinko, kuu ja tähdet loistavat. Ei olla jääkauden eikä vedenpaisumuksen armoilla. Tieteet ja taiteet kukoistavat. Tietoisuus kaiken maailman asioista on levinnyt laajemmalle kuin koskaan. 

 Asiat ovat siis keskimäärin hyvin. Toiset sotivat, toiset nautiskelevat lomarannoilla. Toiset lorvivat, toiset tekevät töitä. Toiset ryöstelevät, toiset säästelevät. Toiset tappavat, toiset parantavat. Yksi lahjoittaa paljostaan, toinen vähästään. On ihmisiä kaikenrotuisia, nuoria, keski-ikäisiä, vanhoja, pitkiä, lyhyitä, lihavia ja laihoja. Kaikkea hyvää on yllin kyllin - kuten puutetta ja kurjuuttakin.

Ansioituneimmat asiantuntijat ja arvojohtajat ovat aina saaneet suuret joukot hurmokseen elleivät joukot ole itsestään villiintyneet, ja historian saatossa onkin jouduttu jos jonkinlaisten katastrofien kouriin. Jeesuksella oli vain pieni joukko apunaan eikä itselleen mitään muuta ottanut kuin koko ihmiskunnan synnit eikä siihen tähän päivään mennessä kukaan muu ole pystynyt.

 

Aika on suhteellista ja häilyväistä elävän mieli, joten ajasta on otettava vaarin. Haudan levossa aika kuluu nopeasti eikä silloin ole tietoa siitä, mitä ulkopuolella tapahtuu. Sen vuoksi elävien on aika myös riidellä ja takoa niin kauan kuin rauta on kuuma.

Ihmisen kehityskaari

Tämän päivän boomereille opetettiin aikoinaan mm. uskontoa, eläinoppia, kasvioppia ja maantiedettä. Uskonnollinen käsitys ihmisen kehityksestä perustui Aatamin ja Eevan jälkeläisten vaellukseen, joten jäljet johtivat Afrikan suuntaan, jonne apinat myös Tarzan-sarjakuvien mukaan sopivat.

Apinoiden kehityshistorian selvittäminen olisi mennyt yli hilseen. Sen sijaan luonnontieteiden lehtori innostui eräällä tunnilla pitämään yllätyskuulustelun. Aakkosissa ensimmäisenä olevalle napsahti kysymys: Ihmisen tulo Eurooppaan! Vuosikymmenten jälkeen omaan päähäni napsahti kysymys: Mikä on ihmiskunnan kuvitteellinen kehityskaari, jos lähtökohdaksi otetaan apina?

Tiedän apinoista vain sen, että ne elivät sademetsien puissa, joiden oksistoissa kiipeilemiseen niiden raajat olivat kehittyneet sopiviksi. Kun apinoista riippumaton ilmastonmuutos alkoi harventaa sademetsien puustoja, apinoiden oli laskeuduttava maahan ja etsittävä ravintonsa maasta. Siitä alkoi kehittyä kävelytaito ja myös raajojen toiminta monipuolistua. Jos sademetsät olisivat jääneet entiselleen, niin apinoiden ei olisi koskaan tarvinnut oppia kävelemään.

Tänä päivänä meillä on jälleen käsissämme ilmastonmuutos. Väitetään, että ihmisellä olisi keinot muutoksen hillitsemiseen. Mielenkiinto on kuitenkin suuntautunut muihin asioihin, joten ilmastonmuutos jää tulevien sukupolvien hoidettavaksi. Nykyihmistä kiinnostaa kiivas tekninen kehitys, jolla silläkin on potentiaalia saada aikaan valtava muutos ihmiskunnan elinolosuhteisiin maapallolla.

Ihmisen tulevaisuutta on joka tapauksessa yhtä vaikea hahmottaa kuin tiedossa olevaa menneisyyttä.  Jos ihmisen kehitys on jatkoa apinoiden kehityskaareen, niin koko tarina voi hyvinkin olla tämän tarinan kuvitukseen verrattava. Toki ihmisen tulo Eurooppaan ja muillekin mantereille on jo selvitetty monin tavoin, mutta alku- ja lopputulemassa vielä pohtimista riittää.

Juupas - eipäs!

Eräällä ammoisina aikoina eläneellä yhteisöllä oli järjestymätön hallintotapa, jolla ei kyetty hallitsemaan erlaisten ajatussuuntien välille muodostuvia jännitteitä. Tilanne oli kehittynyt jo niin vakavaksi, että melkein kaikki hankkeet olivat sellaisessa sotkussa, ettei yhtään mistään voitu edes neuvotella.

Yhteisön napamies oli saanut idean tilanteen helpottamiseksi ja kutsui kaikkien ajatussuuntien nokkamiehet yhteiseen neuvonpitoon. Napamies oli joskus tullut valituksi tehtäväänsä huutoäänestyksellä ja tulos oli vahvistettu pelkän metelin voimalla. Sen jälkeen napamies oli uusinut valtakautensa omatoimisesti lupaamalla järjestää vaalit heti, kun erilaiset ryhmittymät pääsisivät sopuun vaalien järjestämisestä.

Nyt napamies oli kyllästynyt jatkuvaan hurlum-hei -touhuun ja halusi tavalla tai toisella saada enemmän porukkaa mukaan yhteisten asioiden hoitoon. Sitä varten oli vain perustettava erilaisia ajatussuuntia edustavia ryhmiä, jotka pystyvät rakentamaan sellaisia hallintojärjestelmiä, joiden avulla on mahdollista suunnitella ja toteuttaa asioita sopuisasti ja kauaskantoisesti.

No, tuosta mullistavasta ajatuksesta ja kokouksesta on kulunut jo useita vuosituhansia, joten on ymmärrettävää, ettei siitä ole saatavissa yksittäisiä dokumentteja. Samalla tiellä kuitenkin mennään ja toive paremmasta tulevaisuudesta elää.